Taas on jääny päivittämiset vähälle. Mutta tähän on kyllä hyvä syy, nimittäin kouluhommien deadlinet alkaa painaa päälle. Ens keskiviikoksi pitäis olla tehtynä vähintään 40 (29 valmiina!) sivun käsikirjoitus ja 2500 sanan kriittinen analyysi ryhmätyöskentelystä. Sitä seuraavaksi keskiviikoksi pitää olla tehtynä 1500 sanan essee tyyppinen ratkasu näyttelemisprosessista ja editoitu video missä on tunneilla esitetyt monologi, duologi ja ryhmäkohtaus SEKÄ 1000 sanan kuva-analyysi ja 6 valokuvaa printattuna ja kehystettynä selityksineen (no nää on jo printattu mut kehyksiä ei oo löytyny).
Näitten deadlinejen takia nytki jäi perinteinen vapun juhliminen hyvin hyvin pienimuotoiseksi, tosin hauskaa oli siitä huolimatta. Havahduttiin puoli kymmeneltä että vois sitä sittenkin ottaa kuppia, harmi vaan että täällä loppuu alkoholin myynti kymmeneltä. Joten, yritettiin (no ok. Marta yritti) juosta Tescoon, mut se oli kassalla kaksi minuuttia yli kaks, joten ei onnistunu. Sit tultiin takaisin kämpille ja saatiin Katielta lupa juoda sen viinat :D Yhet paukut ehdittiin juoda ennenkuin mentiin Unioniin (koulun oma baari) jossa oli tasan yläkerran kossit ja pari muuta kossia Annexista. Niitten (ja baarihenkilökunnan) kans rassattiin yläkerran rasisti-Dania, joka on ihan oikeasti rasisti. Niin rasisti että ei sille voi edes suuttua, pitää vaan nauraa.
Sitte ko Union meni kiinni niin tultiin kämpille humppaamaan hetkeksi (ja saatiin valvojalta huomautus, kevään toinen vasta!) ja kateltiin jo valmistuneita filmejä (Emman tekemä April Fools sekä meidän yhteisprojekti "How to protect your children from Internet PORN!!!"- filmi :D ) Kolmen aikaan meikä simahti ja aika äkkiä sen jälkeen muutki meni nukkuun.
Vielä puoli toista viikkoa hommien tekoa, sitten Inka tuleeki jo tänne ja sitte pitää jo lähtä takaisin Suomeen! Apua! Eikä! Melekeen nyt jo pitää jäähyväisitkuja ruveta tuhristamaan :(
perjantai 1. toukokuuta 2009
torstai 23. huhtikuuta 2009
Oliha se reissu
Nyt on kulunu monta päivää jo Lontoon reissusta ja alkaa mm. jalat palautua kuosiinsa. Laitetaanpa tähän vähän matkakertomusta, ja kuvia voi kattella täältä ja täältä
Päivä 1: Tiistaina siis kone laskeutu joskus kaheksan maissa lentokentälle ja kymmentä vaille yheksän lähti bussi kohti Lontoota. Tunti ja kakskytä minsaa kesti matka, ja ko lähestyttiin Victorian asemaa keskustassa ni Antin kaa oltiin pettyneitä ko ei ollu pilvenpiirtäjiä eikä oikeestaan kovin isoja rakennuksia muutenkaan. Sit Victorian asemalla ostettiin viikon Oyster Card, £25, jolla siis pysty viikon ajan vaikka asumaan metrossa. Sit mentiin eka öö muistaakseni Paddingtonin asemalle Victoria - linjalla ja vaihettiin Bakerloo - linjalle jolla pääsi hostellille. Hostelli sijaitsi kätevästi metroasemaa vastapäätä. Hostelli oli aika läävä, ja siellä oli meidän lisäksi ehkä yks tyyppi joka puhu täydellistä englantia, muut oli espanjalaisia tai ranskalaisia tai muita etelän veteliä, hostellihuoneessa oli neljä kerrossänkyhetekaa ja suihkukoppi huoneen nurkassa. Hostellilta lähettiin shoppailemaan Liverpool Streetille ja Spitalfields Marketille, ja siellä oli siistiä. Sit siirryttiin turisteiksi Leicester Squarelle ja Piccadilly Circukselle. Leicesterillä oli semmonen viiden kerroksen kokonen arcade hirvitys missä oli mm. törmäilyautorata ja hohtokeilausmahollisuus. Piccadilly oli aika tylsä, ja sieltä käveltiin Chinatowniin jossa syötiin kiinalaisbuffetissa joka oli aika käpönen. Ruuan jälkeen mentiin aika nopiaa takasi hostellille ja nukkumaan, yöunia oli kuiteski takana semmoset ruhtinaaliset kaks ja puoli tuntia.
Päivä 2: Hostellissa tarjottiin jopa aamiainen (!) joka käsitti siis muroja (joissa luki että still a breakfast) ja teetä ja paahtoleipää voilla tai (still a marmalade!) marmelaatilla. Ei niin maittavan mutta täyttävän aamiaisen jälkeen lähettiin kohti keskustaa, mut pysähyttiin Warwick Avenuelle, koska metroleidi (eli se kuuluttajaääni) sanoi että sillä stopilla sijaitsee myös Little Venice. Se käsitti semmosen pikkujoen missä oli paljo jokipaatteja ja lintuja ja Rembrandt - puiston, tosi siistiä. Sit sieltä mentiin South Kensingtoniin ja Science Museumiin. Se oli aika tylsä paikka after all, jalat alkoi olla jo väsyneitä ja museo oli tukittu täyteen kersoja joiden oli pakko tökkiä näyttelyesineitä koko ajan niin että hälytyksen pauhas taukoamatta. Saakelin kakarat. Tosin museossa oli myös vuoristoratasimulaattori josta maksettiin opiskelijoina huikeat 2 puntaa! Sit sieltä mentiin hostellille, vaihettiin kamppeet ja lähettiin takas South Kensingtoniin ja kohti Royal Albert Hallia, piti vähä panikoida ko oltiin myöhässä ja sinne yläparvelle ei tietenkää mitää paikkoja ollu ni oltas haluttu olla ajoissa. Antti kuitenkin metästi meille hyvät paikat, niin että ei tarvinnu koko kolmetuntisen elokuvan ajan seistä, vaan pystyi istumaankin välillä. Sen verran voi paljastaa että kokemuksena oli aivan mahtava ja meinas märy päästä liikutuksesta monta kertaa. Sormusten ritarit pyöri valkokankaalla ja kaikki musiikki (sekä kuorolaulut ja yksinlaulut) bändi veteli livenä orkesterimontussa. Mahtavaa. Konsertin jälkeen metrot kulki vielä joten ei muuta kuin hostellille takaisin nukkumaan.
Päivä 3: Torstaina vuorossa oli Camden Town. Mukaan lähti hostellilta uus tuttavuus, Leah White niminen 19-vuotias aussityttönen joka oli yksikseen ollu Brittein saarilla jo kuukauden reppumatkaajana! Camden Town ja Camden Market oli yhtä suurta kojua, vaatteet ja kengät oli joo halpoja, mutta jos pysähyit nanosekunniksikaan hyökkäs heti jostain huonoa englantia puhuva myyjä joka tuputti "IS EET NAAAIS AND CHIIP BUY IT" herkeämättä. Enpä sitte ostanut mitään, tosin syynä oli myös se että koko markkina-alueella ei ollu yhtäkään pankkiautomaattia ja en kortilla vihtiny etes yrittää maksaa. Camdenissa käytiin teellä vegaanikahvilassa ja söinpä sitten täysin vegaanimarjamuffinsin ja olihan se hyvää. Samoin Katielta maistama vegaaniporkkanakakku, noms! Sen jälkeen jatkettiin kiertelyä vähän aikaa, etittiin Antti (jostain syystä se ei halunnu shoppailla koko reissun aikana ollenkaan vaa se karkas aina omille teilleen, luultavasti siksi että se oli kaikista kovin shoppailija meistä kaikista :D ) ja mentiin taas kiinalaiseen buffettiin. Tosin tää oli paljon parempi kuin edellinen! Ruuan jälkeen mentiin Leicester Squarelle ja yritettiin metästää halpoja musikaalilippuja. Valitettavasti kello oli jo niin paljon että joko myytiin ei-oota tai lippujen hinnat hipoi kolmea- neljääkymppiä. Joten ei päästy musikaaliin joten päätettiin mennä kattoon turistikohteita. Ekana käveltiin Trafalgar Squarelle ja kateltiin Amiraali Nelsonin patsasta. Sen jälkeen siirryttiin kattelemaan Big Beniä ja Westminster Abbeytä. Olihan ne ihan siistejä. Aukiolla Big Benin edessä oli menossa mielenosoitus Sri Lankan ja Tamil - sissien puolesta, ja Antti kunnon journalistina tietenki halus mennä sinne kattomaan että mistä on kyse. Me seurattiin, loikittiin polliisien eestä keskelle mielenosoitusta ja oltiin ainoat valkoihoiset koko joukosta. Vähän aikaa seisoskeltuamme siihen tuli sitten pari naista kyselemään että tiedetäänkö me mistä on kyse. No eihän me tietty ja sitten se nainen selitti. Osotettiin sitten mieltä jotain puolisen tuntia ennenkuin lähettiin takaisin hostellille nukkumaan.
Päivä 4: Perjantaina oli vuorossa lisää museoita! Aamulla piti herätä aikaisin, mutta ei herättykään :D Loppujen lopuksi raahauduttiin kylälle ja painuttiin National Galleryyn. Se oli täynnä hienoja maalauksia ja en nähny niistä kaikkia läheskään. Huippuhetkiä oli Michelangelon, Da Vincin, Vermeerin, Turnerin ja Gallen-Kallelan työt (kyllä! Siellä oli suomipojan yksi maalaus, ja teki mieli pitää pieni luento Gallelasta maalausta ihastelleelle italialaisryhmälle). Galleryn jälkeen suunnistettiin eväiden kanssa ennakkoon maksetulle turistibussikierrokselle joka oli täysi mahalasku, koska valittiin väärä linja joka seiso puoli tuntia autonvuokrausfirman edessä ja piipahti British Museumin pihalla. Kierroksen jälkeen painuttiin Oxford Streetille "shoppailemaan", eli käytännössä Antti shoppaili yksikseen ja me etittiin mulle kenkiä. Löydettinki yhdet ihan kivat. Sen jälkeen hostellille ja nopea vaatteiden vaihto ja lähettiin Katien kanssa tyttöjen iltaa viettämään ihan OIKIAAN ravintolaan missä oli TARJOILIJOITA! Päädyttiin erittäin kitchiin ravintolaan jossa ruoka oli kyllä hyvää mutta sitä oli ihan liikaa :D Ja sisustus oli... hämmentävä, sekoitus jouluvaloja ja roomalaisia patsaita. Kuitenkin parin päivän buffettisyömisen jälkeen se tuntui juhlalta.
Päivä 5: Lauantaina jatkettiin museolinjalla. Aamu aloitettiin kuitenki Thames-cruisilla, joka oli siisti ja nähtiin lopultakin pilvenpiirtäjiä kun ohitettiin City (ohitettiin myös THE Globe, eli uudelleen tehty teatteri, jonka alkuperäisessä versiossa William Shakespearen näytelmät sai ensiesityksensä). Risteilyn jälkeen Antti livisti jalkapallomatsia katsomaan ja me Katien kanssa jatkettiin British Museumiin. Se oli taas mahtava paikka, nähtiin mm. Kleopatran muumio ja muuta jännää. British Museumin jälkeen mentiin Portobello Marketille, jossa piti siis olla markkinat menossa mutta oltiin sen verta myöhäisiä että markkinat oli lopussa jo. Harkittiin menoa elokuvateatteriin jossa olisi ollu sohvat ja viinatarjoilu, mutta odotusaika seuraavaan leffaan ois ollu kaks tuntia niin ei jaksettu odottaa. Painuttiin siis takaisin hostellille ja yritettiin nukkua, mutta kaikki oli sen verta väsyneitä että päädyttiin kikattelemaan sängyn pohjalle ja ihmettelemään että miksi Leah vihaa auringonpaistetta ja tykkää sateesta.
Päivä 6: Sunnuntai oli aaaaurinkoinen päivä ja Katien kanssa mentiin Lontoon eläintarhaan. Antti jäi hostellille, josta se siirtyi Leahin kanssa kirkkoon ryyppäämään ja sieltä Aussien Walkabout- baariin. Eläintarha oli mahottoman siisti, nähtiin tiikereitä, leijonia, minivirtahepoja ja seeproja! Ja oli t-paitakeli! Eläintarhasta lähdettiin sitten kohti Sheperd's Bush- metroasemaa, koska Antti kertoi että Walkabout on sen aseman lähellä. Meiltä jäi huomaamatta että Lontoossa on kaksi Sheperd's Bush asemaa, ja tietenkin mentiin väärälle. Antin ohjeet oli että asemalta oikealle ja huvipuiston jälkeen vasemmalle ja siinä on baari. No, ensinnäkin Sheperd's Bush näytti ghetolta missä turistien ei paljo kannattas pyöriä, joten se hermostutti. Sen jälkeen käveltiin puoli tuntia ja ei nähty vilaustakaan huvipuistosta. Soitin sitten Antilta lisäohjeita, se vastas puhelimeen tanssilattialla ja ei tietenkään voinu sieltä siirtyä minnekään, joten se ei kuullu mitä minä sanoin. Puhelukeskustelu meni suurin piirtein näin:
"Moro, kuule pitikö teidän kävellä metroasemalta pitkäänki ennen huvipuistoa?"
"Huvipuisto? JOO metroaseman jälkeen OIKEALLE, huvipuiston jälkeen vasemmalle, Shepherds Street!"
"Joo, tiiän jo osotteen, mut PITIKÖ TEIDÄN KÄVELLÄ PITKÄÄN?"
"HUVIPUISTO! SHEPHERDS STREET!"
"Voivvv... PI-TI-KÖ TEI-DÄN KÄ-VEL-LÄ PIT-KÄÄN??"
"SHEPHERDS STREET!! HUVIPUISTO!"
"Voi saatanan saatanan perkele!"
"SHEPHERDS STREET!" ja tuut-tuut-tuut.
Puhelun jälkeen Antti laitto viestin että metroasema sijaitsi siis Central - linjalla, ja me oltiin tultu Hammersmith & City - linjan asemalle. Siinä vaiheessa siis tajuttiin että ollaan ihan väärässä paikassa. Noustiin sitten bussiin, ajettiin takaisin metroasemalle ja päätettiin että nyt ansaitaan kunnon ruokaa. Katottiin London - kirjasta (korvaamaton matkaopas muuten oli se!) ohjeet ja painuttiin Oxford Streetin lähelle intialaiseen ravintolaan syömään. Se oli mahtavaa, ruoka ja alkudrinksut (alkoholittomat tosin) maksoi 22 puntaa yhteensä! JA syötiin kolmen pöydän päässä Uri Gelleristä! Ruuan jälkeen painuttiin paljon paremmalla tuulella hostellille nukkumaan. (Ja ihan vaan mainitakseni, Antti selvis reissustaan takaisin hostellille kuuden aikaan aamulla :D )
Päivä 7: Maanantaina piti pakata laukut ja vähän jännätä että mahtuuko kaikki kamat reppuun, mutta mahtui ne! Vuorossa oli viimeinen museo, Natural History Museum, jossa oli mm. Täysikokoisen sinivalaan kopio ja teini-ikäisen T-Rexin liikkuva kopio (se oli jo pelottava!). Sen jälkeen lähettiin Soho katsastamaan, ja päätettiin syyä lounas sielä. Tietenkää Antti ja Katie ei voinu päätöstä tehdä että missä syödään niin meikäläinen (jo kyllästyneenä kävelyyn ja repun raahailuun ympäriinsä) käveli vaan lähimmän viksun näköisen ravintelin luokse ja huomasin että sielä oli -50% ruokatarjous menossa. Joten sinne siis, ja söin kyllä yhen parhaimmista pihveistä sielä ikinä! (The Slug and Lettuce oli siis paikan nimi). Nautittiin myös Katien kanssa drinksut (Cosmopolitan ja Mojito) ja oli tosi cooli olo kun niitä nautittiin Sohossa! Sen jälkeen käveltiin Leicester Squarelle jossa valmistauduttiin jo kovasti Star Trek - ensi-iltaan. Vähänkö harmitti kun sieltä joutui lähtemään bussille ennen kuin ensi-ilta alkoi toden teolla :( Eli ei nähty julkkiksia. Bussilla sitten siis takaisin Stanstedille ja koneeseen ja takaisin Prestwickiin. Ehittiin vielä junaanki ja puoli yhden aikaan oltiin takaisin Hallseilla.
Sen verran voin sanoa että metroa jäi kyllä ikävä mutta hostellia ei ollenkaan!
Päivä 1: Tiistaina siis kone laskeutu joskus kaheksan maissa lentokentälle ja kymmentä vaille yheksän lähti bussi kohti Lontoota. Tunti ja kakskytä minsaa kesti matka, ja ko lähestyttiin Victorian asemaa keskustassa ni Antin kaa oltiin pettyneitä ko ei ollu pilvenpiirtäjiä eikä oikeestaan kovin isoja rakennuksia muutenkaan. Sit Victorian asemalla ostettiin viikon Oyster Card, £25, jolla siis pysty viikon ajan vaikka asumaan metrossa. Sit mentiin eka öö muistaakseni Paddingtonin asemalle Victoria - linjalla ja vaihettiin Bakerloo - linjalle jolla pääsi hostellille. Hostelli sijaitsi kätevästi metroasemaa vastapäätä. Hostelli oli aika läävä, ja siellä oli meidän lisäksi ehkä yks tyyppi joka puhu täydellistä englantia, muut oli espanjalaisia tai ranskalaisia tai muita etelän veteliä, hostellihuoneessa oli neljä kerrossänkyhetekaa ja suihkukoppi huoneen nurkassa. Hostellilta lähettiin shoppailemaan Liverpool Streetille ja Spitalfields Marketille, ja siellä oli siistiä. Sit siirryttiin turisteiksi Leicester Squarelle ja Piccadilly Circukselle. Leicesterillä oli semmonen viiden kerroksen kokonen arcade hirvitys missä oli mm. törmäilyautorata ja hohtokeilausmahollisuus. Piccadilly oli aika tylsä, ja sieltä käveltiin Chinatowniin jossa syötiin kiinalaisbuffetissa joka oli aika käpönen. Ruuan jälkeen mentiin aika nopiaa takasi hostellille ja nukkumaan, yöunia oli kuiteski takana semmoset ruhtinaaliset kaks ja puoli tuntia.
Päivä 2: Hostellissa tarjottiin jopa aamiainen (!) joka käsitti siis muroja (joissa luki että still a breakfast) ja teetä ja paahtoleipää voilla tai (still a marmalade!) marmelaatilla. Ei niin maittavan mutta täyttävän aamiaisen jälkeen lähettiin kohti keskustaa, mut pysähyttiin Warwick Avenuelle, koska metroleidi (eli se kuuluttajaääni) sanoi että sillä stopilla sijaitsee myös Little Venice. Se käsitti semmosen pikkujoen missä oli paljo jokipaatteja ja lintuja ja Rembrandt - puiston, tosi siistiä. Sit sieltä mentiin South Kensingtoniin ja Science Museumiin. Se oli aika tylsä paikka after all, jalat alkoi olla jo väsyneitä ja museo oli tukittu täyteen kersoja joiden oli pakko tökkiä näyttelyesineitä koko ajan niin että hälytyksen pauhas taukoamatta. Saakelin kakarat. Tosin museossa oli myös vuoristoratasimulaattori josta maksettiin opiskelijoina huikeat 2 puntaa! Sit sieltä mentiin hostellille, vaihettiin kamppeet ja lähettiin takas South Kensingtoniin ja kohti Royal Albert Hallia, piti vähä panikoida ko oltiin myöhässä ja sinne yläparvelle ei tietenkää mitää paikkoja ollu ni oltas haluttu olla ajoissa. Antti kuitenkin metästi meille hyvät paikat, niin että ei tarvinnu koko kolmetuntisen elokuvan ajan seistä, vaan pystyi istumaankin välillä. Sen verran voi paljastaa että kokemuksena oli aivan mahtava ja meinas märy päästä liikutuksesta monta kertaa. Sormusten ritarit pyöri valkokankaalla ja kaikki musiikki (sekä kuorolaulut ja yksinlaulut) bändi veteli livenä orkesterimontussa. Mahtavaa. Konsertin jälkeen metrot kulki vielä joten ei muuta kuin hostellille takaisin nukkumaan.
Päivä 3: Torstaina vuorossa oli Camden Town. Mukaan lähti hostellilta uus tuttavuus, Leah White niminen 19-vuotias aussityttönen joka oli yksikseen ollu Brittein saarilla jo kuukauden reppumatkaajana! Camden Town ja Camden Market oli yhtä suurta kojua, vaatteet ja kengät oli joo halpoja, mutta jos pysähyit nanosekunniksikaan hyökkäs heti jostain huonoa englantia puhuva myyjä joka tuputti "IS EET NAAAIS AND CHIIP BUY IT" herkeämättä. Enpä sitte ostanut mitään, tosin syynä oli myös se että koko markkina-alueella ei ollu yhtäkään pankkiautomaattia ja en kortilla vihtiny etes yrittää maksaa. Camdenissa käytiin teellä vegaanikahvilassa ja söinpä sitten täysin vegaanimarjamuffinsin ja olihan se hyvää. Samoin Katielta maistama vegaaniporkkanakakku, noms! Sen jälkeen jatkettiin kiertelyä vähän aikaa, etittiin Antti (jostain syystä se ei halunnu shoppailla koko reissun aikana ollenkaan vaa se karkas aina omille teilleen, luultavasti siksi että se oli kaikista kovin shoppailija meistä kaikista :D ) ja mentiin taas kiinalaiseen buffettiin. Tosin tää oli paljon parempi kuin edellinen! Ruuan jälkeen mentiin Leicester Squarelle ja yritettiin metästää halpoja musikaalilippuja. Valitettavasti kello oli jo niin paljon että joko myytiin ei-oota tai lippujen hinnat hipoi kolmea- neljääkymppiä. Joten ei päästy musikaaliin joten päätettiin mennä kattoon turistikohteita. Ekana käveltiin Trafalgar Squarelle ja kateltiin Amiraali Nelsonin patsasta. Sen jälkeen siirryttiin kattelemaan Big Beniä ja Westminster Abbeytä. Olihan ne ihan siistejä. Aukiolla Big Benin edessä oli menossa mielenosoitus Sri Lankan ja Tamil - sissien puolesta, ja Antti kunnon journalistina tietenki halus mennä sinne kattomaan että mistä on kyse. Me seurattiin, loikittiin polliisien eestä keskelle mielenosoitusta ja oltiin ainoat valkoihoiset koko joukosta. Vähän aikaa seisoskeltuamme siihen tuli sitten pari naista kyselemään että tiedetäänkö me mistä on kyse. No eihän me tietty ja sitten se nainen selitti. Osotettiin sitten mieltä jotain puolisen tuntia ennenkuin lähettiin takaisin hostellille nukkumaan.
Päivä 4: Perjantaina oli vuorossa lisää museoita! Aamulla piti herätä aikaisin, mutta ei herättykään :D Loppujen lopuksi raahauduttiin kylälle ja painuttiin National Galleryyn. Se oli täynnä hienoja maalauksia ja en nähny niistä kaikkia läheskään. Huippuhetkiä oli Michelangelon, Da Vincin, Vermeerin, Turnerin ja Gallen-Kallelan työt (kyllä! Siellä oli suomipojan yksi maalaus, ja teki mieli pitää pieni luento Gallelasta maalausta ihastelleelle italialaisryhmälle). Galleryn jälkeen suunnistettiin eväiden kanssa ennakkoon maksetulle turistibussikierrokselle joka oli täysi mahalasku, koska valittiin väärä linja joka seiso puoli tuntia autonvuokrausfirman edessä ja piipahti British Museumin pihalla. Kierroksen jälkeen painuttiin Oxford Streetille "shoppailemaan", eli käytännössä Antti shoppaili yksikseen ja me etittiin mulle kenkiä. Löydettinki yhdet ihan kivat. Sen jälkeen hostellille ja nopea vaatteiden vaihto ja lähettiin Katien kanssa tyttöjen iltaa viettämään ihan OIKIAAN ravintolaan missä oli TARJOILIJOITA! Päädyttiin erittäin kitchiin ravintolaan jossa ruoka oli kyllä hyvää mutta sitä oli ihan liikaa :D Ja sisustus oli... hämmentävä, sekoitus jouluvaloja ja roomalaisia patsaita. Kuitenkin parin päivän buffettisyömisen jälkeen se tuntui juhlalta.
Päivä 5: Lauantaina jatkettiin museolinjalla. Aamu aloitettiin kuitenki Thames-cruisilla, joka oli siisti ja nähtiin lopultakin pilvenpiirtäjiä kun ohitettiin City (ohitettiin myös THE Globe, eli uudelleen tehty teatteri, jonka alkuperäisessä versiossa William Shakespearen näytelmät sai ensiesityksensä). Risteilyn jälkeen Antti livisti jalkapallomatsia katsomaan ja me Katien kanssa jatkettiin British Museumiin. Se oli taas mahtava paikka, nähtiin mm. Kleopatran muumio ja muuta jännää. British Museumin jälkeen mentiin Portobello Marketille, jossa piti siis olla markkinat menossa mutta oltiin sen verta myöhäisiä että markkinat oli lopussa jo. Harkittiin menoa elokuvateatteriin jossa olisi ollu sohvat ja viinatarjoilu, mutta odotusaika seuraavaan leffaan ois ollu kaks tuntia niin ei jaksettu odottaa. Painuttiin siis takaisin hostellille ja yritettiin nukkua, mutta kaikki oli sen verta väsyneitä että päädyttiin kikattelemaan sängyn pohjalle ja ihmettelemään että miksi Leah vihaa auringonpaistetta ja tykkää sateesta.
Päivä 6: Sunnuntai oli aaaaurinkoinen päivä ja Katien kanssa mentiin Lontoon eläintarhaan. Antti jäi hostellille, josta se siirtyi Leahin kanssa kirkkoon ryyppäämään ja sieltä Aussien Walkabout- baariin. Eläintarha oli mahottoman siisti, nähtiin tiikereitä, leijonia, minivirtahepoja ja seeproja! Ja oli t-paitakeli! Eläintarhasta lähdettiin sitten kohti Sheperd's Bush- metroasemaa, koska Antti kertoi että Walkabout on sen aseman lähellä. Meiltä jäi huomaamatta että Lontoossa on kaksi Sheperd's Bush asemaa, ja tietenkin mentiin väärälle. Antin ohjeet oli että asemalta oikealle ja huvipuiston jälkeen vasemmalle ja siinä on baari. No, ensinnäkin Sheperd's Bush näytti ghetolta missä turistien ei paljo kannattas pyöriä, joten se hermostutti. Sen jälkeen käveltiin puoli tuntia ja ei nähty vilaustakaan huvipuistosta. Soitin sitten Antilta lisäohjeita, se vastas puhelimeen tanssilattialla ja ei tietenkään voinu sieltä siirtyä minnekään, joten se ei kuullu mitä minä sanoin. Puhelukeskustelu meni suurin piirtein näin:
"Moro, kuule pitikö teidän kävellä metroasemalta pitkäänki ennen huvipuistoa?"
"Huvipuisto? JOO metroaseman jälkeen OIKEALLE, huvipuiston jälkeen vasemmalle, Shepherds Street!"
"Joo, tiiän jo osotteen, mut PITIKÖ TEIDÄN KÄVELLÄ PITKÄÄN?"
"HUVIPUISTO! SHEPHERDS STREET!"
"Voivvv... PI-TI-KÖ TEI-DÄN KÄ-VEL-LÄ PIT-KÄÄN??"
"SHEPHERDS STREET!! HUVIPUISTO!"
"Voi saatanan saatanan perkele!"
"SHEPHERDS STREET!" ja tuut-tuut-tuut.
Puhelun jälkeen Antti laitto viestin että metroasema sijaitsi siis Central - linjalla, ja me oltiin tultu Hammersmith & City - linjan asemalle. Siinä vaiheessa siis tajuttiin että ollaan ihan väärässä paikassa. Noustiin sitten bussiin, ajettiin takaisin metroasemalle ja päätettiin että nyt ansaitaan kunnon ruokaa. Katottiin London - kirjasta (korvaamaton matkaopas muuten oli se!) ohjeet ja painuttiin Oxford Streetin lähelle intialaiseen ravintolaan syömään. Se oli mahtavaa, ruoka ja alkudrinksut (alkoholittomat tosin) maksoi 22 puntaa yhteensä! JA syötiin kolmen pöydän päässä Uri Gelleristä! Ruuan jälkeen painuttiin paljon paremmalla tuulella hostellille nukkumaan. (Ja ihan vaan mainitakseni, Antti selvis reissustaan takaisin hostellille kuuden aikaan aamulla :D )
Päivä 7: Maanantaina piti pakata laukut ja vähän jännätä että mahtuuko kaikki kamat reppuun, mutta mahtui ne! Vuorossa oli viimeinen museo, Natural History Museum, jossa oli mm. Täysikokoisen sinivalaan kopio ja teini-ikäisen T-Rexin liikkuva kopio (se oli jo pelottava!). Sen jälkeen lähettiin Soho katsastamaan, ja päätettiin syyä lounas sielä. Tietenkää Antti ja Katie ei voinu päätöstä tehdä että missä syödään niin meikäläinen (jo kyllästyneenä kävelyyn ja repun raahailuun ympäriinsä) käveli vaan lähimmän viksun näköisen ravintelin luokse ja huomasin että sielä oli -50% ruokatarjous menossa. Joten sinne siis, ja söin kyllä yhen parhaimmista pihveistä sielä ikinä! (The Slug and Lettuce oli siis paikan nimi). Nautittiin myös Katien kanssa drinksut (Cosmopolitan ja Mojito) ja oli tosi cooli olo kun niitä nautittiin Sohossa! Sen jälkeen käveltiin Leicester Squarelle jossa valmistauduttiin jo kovasti Star Trek - ensi-iltaan. Vähänkö harmitti kun sieltä joutui lähtemään bussille ennen kuin ensi-ilta alkoi toden teolla :( Eli ei nähty julkkiksia. Bussilla sitten siis takaisin Stanstedille ja koneeseen ja takaisin Prestwickiin. Ehittiin vielä junaanki ja puoli yhden aikaan oltiin takaisin Hallseilla.
Sen verran voin sanoa että metroa jäi kyllä ikävä mutta hostellia ei ollenkaan!
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Whiii
*laulaa* "NEEELJÄ PÄIVÄÄ LONTOOSEEEN OOON LAAAAASKIN AAAAIVAN IIIITSE EEEEILEN KUUUNNNÄIN öö no vaikka SIILMÄT KUNINGATTAREN (paitti että en kyllä nähny)"
Tänään pitäisi tehdä kunnon matkasuunnitelmat, varaudutaan kuitenkin siihen että hostellilla ei ole nettiä niin ei voi juttuja tarkistaa mistään. Tähän mennessä matkaohjelmaan kuuluu:
- keskiviikkona konsertti Royal Albert Hallissa jossa katotaan Lord of the Rings- Fellowship of the Ring - leffa valkokankaalta samalla kun London Philharmonic Orchestra soittelee biisit oikeissa kohissa livenä orkesterimontussa.
- lauantaina, kun kossit karkaavat jalkapallomatsiin yritetään olla Katien kanssa hyvin hyvin paikallisia, ja vedetään ykköset ylle ja painutaan Leicester Squarelle ja jonotetaan tuntia ennen musikaalien alkamista alennusliput ja painutaan musikaalia katsomaan. Jännitysmomentti on se, että meillä ei ole hajuakaan että mihin musikaaliin päästään. Tällä hetkellä ohjelmistoissa on mm. Oopperan kummitus
- Shoppailemaan tietysti mennään jonain päivänä, esimerkiksi Harrods tulee tsiigattua. Sen lisäksi myös Camden Market - alueella tulee varmasti käytyä.
- Museopäivänä vierailun kohteeksi joutuu British Museum, The National Gallery ja Buckingham Palaceen yritetään ittiämmä myös tukkia.
- Sen lisäksi ollaan ostettu turistibussiliput, joilla saa 24 tunnin ajan osallistua turistibussien kierroksille, joten eiköhän kaikki tärkeät paikat tule nähtyä.
Nyt vaan ennen reissua pitää kestää hiljainen viikonloppu kouluhommia tehden, reissun jälkeen nimittäin tulee kaikki deadlinet aika rysäyksessä peräkkäin. Muutenkin nyt on otollinen aika ainakin kouluhommien tekemisen aikomiselle (whoa mikä lause) koska kaikki muut meidän Flatin asukkaat ovat karanneet Pääsiäislomalle koteihinsa. Joten meikä on täällä ihan ypösen yksin!
Tänään pitäisi tehdä kunnon matkasuunnitelmat, varaudutaan kuitenkin siihen että hostellilla ei ole nettiä niin ei voi juttuja tarkistaa mistään. Tähän mennessä matkaohjelmaan kuuluu:
- keskiviikkona konsertti Royal Albert Hallissa jossa katotaan Lord of the Rings- Fellowship of the Ring - leffa valkokankaalta samalla kun London Philharmonic Orchestra soittelee biisit oikeissa kohissa livenä orkesterimontussa.
- lauantaina, kun kossit karkaavat jalkapallomatsiin yritetään olla Katien kanssa hyvin hyvin paikallisia, ja vedetään ykköset ylle ja painutaan Leicester Squarelle ja jonotetaan tuntia ennen musikaalien alkamista alennusliput ja painutaan musikaalia katsomaan. Jännitysmomentti on se, että meillä ei ole hajuakaan että mihin musikaaliin päästään. Tällä hetkellä ohjelmistoissa on mm. Oopperan kummitus
- Shoppailemaan tietysti mennään jonain päivänä, esimerkiksi Harrods tulee tsiigattua. Sen lisäksi myös Camden Market - alueella tulee varmasti käytyä.
- Museopäivänä vierailun kohteeksi joutuu British Museum, The National Gallery ja Buckingham Palaceen yritetään ittiämmä myös tukkia.
- Sen lisäksi ollaan ostettu turistibussiliput, joilla saa 24 tunnin ajan osallistua turistibussien kierroksille, joten eiköhän kaikki tärkeät paikat tule nähtyä.
Nyt vaan ennen reissua pitää kestää hiljainen viikonloppu kouluhommia tehden, reissun jälkeen nimittäin tulee kaikki deadlinet aika rysäyksessä peräkkäin. Muutenkin nyt on otollinen aika ainakin kouluhommien tekemisen aikomiselle (whoa mikä lause) koska kaikki muut meidän Flatin asukkaat ovat karanneet Pääsiäislomalle koteihinsa. Joten meikä on täällä ihan ypösen yksin!
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Muka jottai pitäny tehäkki
Tiistai!
Pitäs tehä kouluhommia mut katon telkkarista Fantastic Fouria. Viime viikko meni Glasgowssa koska Katie houkutteli valokuvaamaan yhtä kurssia. Nyt koulun joku pressivastaava laitto sähköpostia et voiko niitä kuvia käyttää markkinointitarkoituksessa ja tuputtaa paikallisiin sanomalehtiin (eli varmaa Ayrshire Postiin).
Tänää myös improvisoitiin neljän hengen ryhmässä kohtaus ens viikoksi. Kaikki oli samaa mieltä että mono-ja dialogien masentavuus alkaa riittään ja tehään komediaa. Eka yritettiin ideaa Nokia executive - pomoista Helsingin tullissa jäämässä kiinni huumeiden salakuljettamisesta. Mut sit yks ryhmäläisistä rupes mököttään ni ei sitten tehtykään sitä. Ja oli se kyllä hieman liian monimutkainen. Sit vaihettiin kohtaukseksi pyykkituvassa josta on varastettu alushousut.
Sit osallistuin taiteen tekemiseen, kun Katien luokkakaveri kuvaa jotain hämärää lyhäriä ni mentiin ekstroiksi seisomaan paikalliseen baariin ja siellä yks tyyppi huusi noise-musiikin päälle. Marta näytteli oksentavaa vierasta eli sen piti hieroa kylmää kasviskeittoa sormiin ja naamaan ja purskutella sitä lattialle.
Enää kaks viikkoa Lontooseen!
Pitäs tehä kouluhommia mut katon telkkarista Fantastic Fouria. Viime viikko meni Glasgowssa koska Katie houkutteli valokuvaamaan yhtä kurssia. Nyt koulun joku pressivastaava laitto sähköpostia et voiko niitä kuvia käyttää markkinointitarkoituksessa ja tuputtaa paikallisiin sanomalehtiin (eli varmaa Ayrshire Postiin).
Tänää myös improvisoitiin neljän hengen ryhmässä kohtaus ens viikoksi. Kaikki oli samaa mieltä että mono-ja dialogien masentavuus alkaa riittään ja tehään komediaa. Eka yritettiin ideaa Nokia executive - pomoista Helsingin tullissa jäämässä kiinni huumeiden salakuljettamisesta. Mut sit yks ryhmäläisistä rupes mököttään ni ei sitten tehtykään sitä. Ja oli se kyllä hieman liian monimutkainen. Sit vaihettiin kohtaukseksi pyykkituvassa josta on varastettu alushousut.
Sit osallistuin taiteen tekemiseen, kun Katien luokkakaveri kuvaa jotain hämärää lyhäriä ni mentiin ekstroiksi seisomaan paikalliseen baariin ja siellä yks tyyppi huusi noise-musiikin päälle. Marta näytteli oksentavaa vierasta eli sen piti hieroa kylmää kasviskeittoa sormiin ja naamaan ja purskutella sitä lattialle.
Enää kaks viikkoa Lontooseen!
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Glasssgow
Lauantai meni Glasgowssa, aurinkoisessa Glasgowssa! Mentiin sinne Katien kanssa kukonpierun aikaan aamujunalla, pysähdyttiin vaan Irvinen Asdassa kattelemassa mulle kesätakkia (ei ollu :( ) Alotettiin Glasgown kiertäminen West Endistä ja Glasgown Yliopistolta ja WOHHOH mimmonen rakennus. Tylypahkalta näyttävä linna jonka sisällä oli Morian kaivoksilta näyttävä pylväshalli. Sen jälkee jatkettiin matkaa Kelvingroveen ja siellä Kelvin Hall - messukeskukseen, jonka sivulla, hyvin piilotettuna on Museum of Transport. Katie oli mulle siitä kertonu sen verran vaan et siellä on vanhoja junia jne. No oliha sielä mutta vielä enemmän oli vanhoja mopoja ja autoja! Sielä oli jopa yks 20-luvulle restauroitu katu vanhojen autojen kanssa! Makia! Sen jälkee matkustettiin taas söpöllä metrolla keskustaan ja sielä alotettiin Sauchiehall-streetiltä "shoppailukierros". Hipsuissa siksi, että en ostanu itelleni mitään, mut tuliaisia senki eestä. Et nyt niitä sitte osalle teistä on!
Tässä nyt sitte niitä kuvia
Keskellä Glasgowta löytyy myös tämmönen rähjänen kuja.
Princes Street- ostoskeskuksen riikinkukko. Tää oli semmonen mesta että sielä varmaa käy lordit ja ladyt shoppaamassa, meitä hävetti olla sielä.
Glasgown suloinen metro
Katie ja Glasgown Yliopisto
Yliopiston torni
Täällä kirsikankukat kukkii!
Ja vanhoja autoja Museum of Transportissa. Saapi kommenteissa kertoa et mitä autoja sitte tulevissa kuvissa on
Maailman vanhin polkupyörä
Sauchiehall Street
Clanadonia vetäsi keikan Buchanan Streetillä
Koko päivän läppäsystä sain sitte palkkioksi selkäkivun. Illan edetessä kipu vaan paheni ja eka otin kaks parasetamolia. Ei auttanu. Sitte otin buranan. Ei auttanu. Sitte otin toisen buranan. Ei auttanu. Sitte otin vielä yhen parasetamolin ja join maitoa ja söin jukurttiä kun masu ei oikeen tykänny lääkkeistä. Ei auttanu. Lopulta joskus puoli neljän aikaan nukahin vaan omaa väsymystäni, heräilin pitkin aamua. Ei näyttäny hyvältä, mut sunnuntaiaamuna kahden parasetamolin ja hissuksiin tehdyn kävelyreissun kauppaan jälkeen alko vähän helpottaa. Aattelin siinä sitten että sunnuntai-maanantai - yön saaki nukkua pitkästä aikaa ihan kunnolla.
Eikä mittää! Kolmelta heräsin... tataa... Palohälyytykseen! Ajatuskulku meni lähinnä näin:
"mmhmmitä? Ai palohäl... PERKELE EIHÄN NYT OO PERJANTAI... Voivvv meikällä on vaa yöpaita päällä, missä verkkarit, missä verkkarit, äööää otan hameen, voivvv... kengät on olkkarissa, no laitan lenkkarit... Täysiä ulos, jaha, ei näykkää savua käytävässä, onkohan tää väärä hälytys sitteki, no pikasesti takki olkkarista, Emma mukaan huoneestaan ja ulos"
Ja joo, kyseessä oli väärä hälyytys, Annexin pojat oli päättäneet että hätäpalohälytysnapin testaaminen sunnuntaiyönä ryyppäyksen päätteeksi on tosi tosi kiva juttu. No ei ollu. Mutta tulipahan testattua että herää sitä ainaki palohälytykseen ja missä hätäuloskäynnit on jne. Ja palokuntaki tuli paikalle kiitettävän ripeästi.
Tässä nyt sitte niitä kuvia
Keskellä Glasgowta löytyy myös tämmönen rähjänen kuja.
Princes Street- ostoskeskuksen riikinkukko. Tää oli semmonen mesta että sielä varmaa käy lordit ja ladyt shoppaamassa, meitä hävetti olla sielä.
Glasgown suloinen metro
Katie ja Glasgown Yliopisto
Yliopiston torni
Täällä kirsikankukat kukkii!
Ja vanhoja autoja Museum of Transportissa. Saapi kommenteissa kertoa et mitä autoja sitte tulevissa kuvissa on
Maailman vanhin polkupyörä
Sauchiehall Street
Clanadonia vetäsi keikan Buchanan Streetillä
Koko päivän läppäsystä sain sitte palkkioksi selkäkivun. Illan edetessä kipu vaan paheni ja eka otin kaks parasetamolia. Ei auttanu. Sitte otin buranan. Ei auttanu. Sitte otin toisen buranan. Ei auttanu. Sitte otin vielä yhen parasetamolin ja join maitoa ja söin jukurttiä kun masu ei oikeen tykänny lääkkeistä. Ei auttanu. Lopulta joskus puoli neljän aikaan nukahin vaan omaa väsymystäni, heräilin pitkin aamua. Ei näyttäny hyvältä, mut sunnuntaiaamuna kahden parasetamolin ja hissuksiin tehdyn kävelyreissun kauppaan jälkeen alko vähän helpottaa. Aattelin siinä sitten että sunnuntai-maanantai - yön saaki nukkua pitkästä aikaa ihan kunnolla.
Eikä mittää! Kolmelta heräsin... tataa... Palohälyytykseen! Ajatuskulku meni lähinnä näin:
"mmhmmitä? Ai palohäl... PERKELE EIHÄN NYT OO PERJANTAI... Voivvv meikällä on vaa yöpaita päällä, missä verkkarit, missä verkkarit, äööää otan hameen, voivvv... kengät on olkkarissa, no laitan lenkkarit... Täysiä ulos, jaha, ei näykkää savua käytävässä, onkohan tää väärä hälytys sitteki, no pikasesti takki olkkarista, Emma mukaan huoneestaan ja ulos"
Ja joo, kyseessä oli väärä hälyytys, Annexin pojat oli päättäneet että hätäpalohälytysnapin testaaminen sunnuntaiyönä ryyppäyksen päätteeksi on tosi tosi kiva juttu. No ei ollu. Mutta tulipahan testattua että herää sitä ainaki palohälytykseen ja missä hätäuloskäynnit on jne. Ja palokuntaki tuli paikalle kiitettävän ripeästi.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Sunny Day!
Tänään nähtiin taivaalla outo valoilmiö. Nimittäin AURINKO armas kippuravarvas mollotti täysiä pilvettömältä taivaalta. Koulun jälkeen olikin siis vain yksi vaihtoehto, piknikki! Viltti kainaloon ja asuntolan takaiselle pellolle nauttimaan auringosta. Lämpöä oli sen verran että tarkeni pelkästään pitkähihasella paidalla. Tuli ihan toukokuu/vappuolo!
Valokuvauksen tunnilla puhuttiin kurssin suorittamiseen vaadittavan portfolion tekemisestä. Täällä siis pitää oppilaan itse kustantaa 6-8 parhaan kuvansa printtaaminen isoiksi printeiksi, niiden kehystäminen ja vielä kaupan päälle pitää ostaa jättikokoisen salkun näköinen vedoskansio jossa kuvat voi palauttaa. Ja mitään tästähän ei saa takaisin. Toivottavasti meikä sitten saa numeron tuosta kurssista...
Oli tarkoitus laittaa piknikkikuvia mutta tämä bloggeri on nyt sekaisin ja en saa kuvia laitettua >:(
Valokuvauksen tunnilla puhuttiin kurssin suorittamiseen vaadittavan portfolion tekemisestä. Täällä siis pitää oppilaan itse kustantaa 6-8 parhaan kuvansa printtaaminen isoiksi printeiksi, niiden kehystäminen ja vielä kaupan päälle pitää ostaa jättikokoisen salkun näköinen vedoskansio jossa kuvat voi palauttaa. Ja mitään tästähän ei saa takaisin. Toivottavasti meikä sitten saa numeron tuosta kurssista...
Oli tarkoitus laittaa piknikkikuvia mutta tämä bloggeri on nyt sekaisin ja en saa kuvia laitettua >:(
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Kuvia kuvia kuvia
No ni nyt, läimitään tänne niitä kuvia. Tosin, koska tää on blogi ni kuvat on aika pieniä mutta ei voi mitään.
Ayrin vanhin rakennus, tosin nyt en äkkiseltään muista että miten vanha. Satoja vuosia kuitenkin.
Keskustan kauppakeskus sateella.
Baari voi sijaita myös kellarissa
Melekeen yhtä hieno pankki kuin Nivalan Osuuspankki, mut ei aivan.
Kuja.
Wallace-monumentin (ELI BRAVEHEARTIN!)torni, keskellä Ayria.
Tam O Shanter - pub, idyllinen ja erittäin skottilainen mesta.
Main Street, eli Ayrin pääkatu.
Mahtavat lööpit paikallisissa sanomalehdissä! Kunnon käsityömeiningillä.
Ja Laurille ja äitille vielä bongaus paikallisesta Mitsusta, melkeen yhtä hieno ko meidän Misukka. Melkeen.
Ayrin vanhin rakennus, tosin nyt en äkkiseltään muista että miten vanha. Satoja vuosia kuitenkin.
Keskustan kauppakeskus sateella.
Baari voi sijaita myös kellarissa
Melekeen yhtä hieno pankki kuin Nivalan Osuuspankki, mut ei aivan.
Kuja.
Wallace-monumentin (ELI BRAVEHEARTIN!)torni, keskellä Ayria.
Tam O Shanter - pub, idyllinen ja erittäin skottilainen mesta.
Main Street, eli Ayrin pääkatu.
Mahtavat lööpit paikallisissa sanomalehdissä! Kunnon käsityömeiningillä.
Ja Laurille ja äitille vielä bongaus paikallisesta Mitsusta, melkeen yhtä hieno ko meidän Misukka. Melkeen.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Tuulta, vettä ja ukkosta
Perjantai meni Edinburghissa, kasaribileissä ja voin kyllä sanoa että kyllä oli ihmiset rumia ja pelottaa kun muodissa näkyy kasari-look tulevan taas. Brrr...
Lauantaina piti taas seikkailla bussien kanssa, Edinburghista lähti bussi 15 minsaa myöhässä, mikä johti siihen et Glasgowssa myöhästyin kolmella minuutilla jatkobussista, mikä tarkotti sitä et jouduin oottaan puoli tuntia, ja silti ostamaan uuden bussilipun ja matkustamaan kaksi tuntia jollain "kierrän-joka-tun-niemennokan"- bussilinjalla. Ja Ayrissä tuli vettä vaakatasossa, tuuli oli niin kova että mun letit lepatti vaakasuorassa vaan ja piti tosissaan tehä töitä että pääsi kävellen eteenpäin.
Eilen sitte mentiin kaupungille taas, vettä tuli mutta Sokkarin takki pelasti. Tosin mun kengät ei oo maailman vedenpitävimmät, joten varpaat kastu heti. Käytiin Primarkissa taas ja löyty vihdoin uus musta perushame! Jeij. Sit mentiin Bootsiin, mistä ostin Max Factorin mineraalimeikkivoidetta, pitää nyt testata.
Sitte, sitte mentiin LEFFAAN! Katottiin Watchmen, ja vaikka ei ollu etes tekstejä ni ymmärsin silti suurimman osan leffan juonesta jee! Ja olihan se jo maailman paras leffa tällä hetkellä. Ai että!
Meillä on täällä kämpillä tiskiongelma. Mutta (!) se ei johu musta nyt tällä kertaa. Meidän tiskiallas on täynnä likaisia astioita, ja ne ei oo mun, eikä Katien, eikä Martan. Joten ollaan päätelty että ne on ranskalaisten ja Emman tiskejä. Mut Emma ei tiskaa, ja ranskalaisia en oo nähny sitte lauantain, joten tiskit vaan lojuu altaassa. Meikä oli jo valmis luovuttamaan ja tiskaamaan ne mut Katie sanoi että ei luovuteta! Joten ei sitte. Vähän hankala vaan tehä ruokaa jne...
Lauantaina piti taas seikkailla bussien kanssa, Edinburghista lähti bussi 15 minsaa myöhässä, mikä johti siihen et Glasgowssa myöhästyin kolmella minuutilla jatkobussista, mikä tarkotti sitä et jouduin oottaan puoli tuntia, ja silti ostamaan uuden bussilipun ja matkustamaan kaksi tuntia jollain "kierrän-joka-tun-niemennokan"- bussilinjalla. Ja Ayrissä tuli vettä vaakatasossa, tuuli oli niin kova että mun letit lepatti vaakasuorassa vaan ja piti tosissaan tehä töitä että pääsi kävellen eteenpäin.
Eilen sitte mentiin kaupungille taas, vettä tuli mutta Sokkarin takki pelasti. Tosin mun kengät ei oo maailman vedenpitävimmät, joten varpaat kastu heti. Käytiin Primarkissa taas ja löyty vihdoin uus musta perushame! Jeij. Sit mentiin Bootsiin, mistä ostin Max Factorin mineraalimeikkivoidetta, pitää nyt testata.
Sitte, sitte mentiin LEFFAAN! Katottiin Watchmen, ja vaikka ei ollu etes tekstejä ni ymmärsin silti suurimman osan leffan juonesta jee! Ja olihan se jo maailman paras leffa tällä hetkellä. Ai että!
Meillä on täällä kämpillä tiskiongelma. Mutta (!) se ei johu musta nyt tällä kertaa. Meidän tiskiallas on täynnä likaisia astioita, ja ne ei oo mun, eikä Katien, eikä Martan. Joten ollaan päätelty että ne on ranskalaisten ja Emman tiskejä. Mut Emma ei tiskaa, ja ranskalaisia en oo nähny sitte lauantain, joten tiskit vaan lojuu altaassa. Meikä oli jo valmis luovuttamaan ja tiskaamaan ne mut Katie sanoi että ei luovuteta! Joten ei sitte. Vähän hankala vaan tehä ruokaa jne...
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Snowballfight!
No ni. Piti tulla Skotlantiin asti rakentamaan tämän talven ensimmäinen lumiukko. Tai siis, lumihahmo siitä tuli lopulta.
Tänää vesisade muuttui lumeksi, ja painuttiin tuossa yhdeksän tienoilla ulos. No, ei se aivan lunta ollu, jotain kiinteää loskaa joten tasan sen verta tarkeni ulkona olla et sai sen lumihahmon rakennettua. Tytöt oli ihan mielissään lumesta (ja äiti, sun lapaset on todistaneet mahtavuutensa joka päivä!), ja ne yllätty suomalaisten lumisotataktiikoista. Täälläpäin ei vissii anneta lumipesuja... :D
Koulussa oli mahtava päivä, meillä oli tänää vuorossa opettajana monta vuotta täällä Sky- ja BBC- kanavilla ohjaajana toiminu tyyppi, eli rautainen ammattilainen siis. Meidän piti tuoda ryhmään pari dialogia, joista sitte valitaan esitettävät, ja meikän CSI-dialogi valittiin! Esitän Suzy-nimisen tytön kanssa pätkän CSI:stä, missä Catherine (MEIKÄ) jututtaa skitsofreenikko-murhaajaa. Jänskättää!
Huomenna jatkuu Team Writing, meidän ryhmät kuulemma jaetaan uudestaan, harmittaa ko meidän ryhmä toimi tosi hyvin.
Tänää vesisade muuttui lumeksi, ja painuttiin tuossa yhdeksän tienoilla ulos. No, ei se aivan lunta ollu, jotain kiinteää loskaa joten tasan sen verta tarkeni ulkona olla et sai sen lumihahmon rakennettua. Tytöt oli ihan mielissään lumesta (ja äiti, sun lapaset on todistaneet mahtavuutensa joka päivä!), ja ne yllätty suomalaisten lumisotataktiikoista. Täälläpäin ei vissii anneta lumipesuja... :D
Koulussa oli mahtava päivä, meillä oli tänää vuorossa opettajana monta vuotta täällä Sky- ja BBC- kanavilla ohjaajana toiminu tyyppi, eli rautainen ammattilainen siis. Meidän piti tuoda ryhmään pari dialogia, joista sitte valitaan esitettävät, ja meikän CSI-dialogi valittiin! Esitän Suzy-nimisen tytön kanssa pätkän CSI:stä, missä Catherine (MEIKÄ) jututtaa skitsofreenikko-murhaajaa. Jänskättää!
Huomenna jatkuu Team Writing, meidän ryhmät kuulemma jaetaan uudestaan, harmittaa ko meidän ryhmä toimi tosi hyvin.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Cheesecake Master!
Maanantaina tytöt sai mahti-idean. Lähetään kävelemään rantaan! Joo! Jee! Mut oho, tulee vettä kaatamalla, ei se mitään, lähdetään silti kyllä se sade lakkaa...
Ei muuten lakannu, vaan se kävi hakemassa kaveriksi 200m/s tuulen. Hyvin piti taas tosin Sokkarin takki vettä.
Kuitenkin sateesta ja tuulesta selvittiin. Yay!
Viikonlopun aikana opettelin myös tekemään Jamie Oliverin reseptillä juustokakkua! Vanilja-vadelma - semmosta. Ai että, vaikka itse sanonkin ni kyllähän se onnistu hyvin, ja kaikki kaakkua kehu! Nom nom.
Tänään on pitkästä aikaa taas koulua, pitäisi Acting- kurssilla valita pari ja harjoitella se dialogi, vähän jännittää. Sain muuten rekisteröintiasiaa eteenpäin, mun piti lähettää Paisleyn admissions - toimistoon sähköpostia, että virallisesti hyväksyn tämän koulupaikan. Niin nyt ne voi sitten mun paperit lähettää tännepäin. Sitte mun pitää vielä käyä täällä toimistossa sissimässä niitä papereita, joten ihan lähiaikoina ei tietenkään opiskelijakortista voi vielä haaveilla.
Ei muuten lakannu, vaan se kävi hakemassa kaveriksi 200m/s tuulen. Hyvin piti taas tosin Sokkarin takki vettä.
Kuitenkin sateesta ja tuulesta selvittiin. Yay!
Viikonlopun aikana opettelin myös tekemään Jamie Oliverin reseptillä juustokakkua! Vanilja-vadelma - semmosta. Ai että, vaikka itse sanonkin ni kyllähän se onnistu hyvin, ja kaikki kaakkua kehu! Nom nom.
Tänään on pitkästä aikaa taas koulua, pitäisi Acting- kurssilla valita pari ja harjoitella se dialogi, vähän jännittää. Sain muuten rekisteröintiasiaa eteenpäin, mun piti lähettää Paisleyn admissions - toimistoon sähköpostia, että virallisesti hyväksyn tämän koulupaikan. Niin nyt ne voi sitten mun paperit lähettää tännepäin. Sitte mun pitää vielä käyä täällä toimistossa sissimässä niitä papereita, joten ihan lähiaikoina ei tietenkään opiskelijakortista voi vielä haaveilla.
maanantai 23. helmikuuta 2009
10th time is a charm
Tänään tuli istuttua kymmenettä kertaa pitkän matkan bussissa viiden päivän sisällä. Huomenna tulee yhdestoista kerta, viikon sisällä.
Reissu viikonloppuna meni ihan hyvin, vaikka reissussa ollessa tuntu että kaikki meni päin persettä. Tässä plussia ja miinuksia:
+ Edinburgh! Ei vitsit miten nätti ja mutkitteleva ja vanha kaupunki
+ Edinburghin linna (tosin - japanilaiset turistit ja muutenki Royal Milen turistirysät)
+ Dropkick Murphy's ja irlantilaiset, irkkupubi missä tuntemattomat kaapattiin kainaloon ja pistettiin humpaksi niin että oluet vaan loisku tuopeista ja lautalattia notku. Livebändi soitti nurkassa rockhittejä ja irkkukansantanssibiisejä
+ Vodka Revolution, kirkkaalle viinalle omistettu baari, 10 shotin lauta 15 puntaa!
+ Jimmy Chang, Invernessin kiinalainen buffetti, sielä oli jumaliste alkupalat ja jälkkäritki buffetissa! Tarjoilijat vilkuilivat tosin vähän kolmatta tuntia syöviä suomalaisia.
+ Funny Bananasit, evääksi otetut eväskoon banaanit pelastivat monta kertaa kun nälkäinen travelleri meinasi kuukahtaa. Loch Nessiltä kun pääsi vihdoin ja viimein hostelliin niin meinasi itku päästä kun muisti Funny Bananasit.
+ Suomesta ostettu S- Marketin takki, piti vettä ja tuulta loistavasti!
+ Ben Lomond, Eka vuori jonka oon ikinä nähny!
+ Muutenki maisemat! Korvat vaan poksu kun bussi kaartoi kukkulan harjalta laaksoon ja avautu Harrypotter-junasilta - maisemat.
+ Loch Ness Exhibition Centre, ja myyjäukko sielä. Vertasi englantilaisia ryssiin ja oli sitä mieltä että skotlantilaiset ja suomalaiset on hyvin samanlaisia.
+ Lush! Aivan ihana kylpykauppa
- Loch Ness. Nii, se oli tasan yhtä kiinnostava kuin Pyhäjärvi. Vähä kiinnostavampi ko Pidisjärvi.
- Hostellin kirjautuminen. Jos ovessa lukee että soita tähän numeroon NII OIS PAREMPI JUMALAUTA VASTATA SIIHEN PUHELIMEEN
- Linja-autot.
- Kylmyys
- Väsymys
- Drumnadrochitin kylä. Kylä jossa ei ole mm. valoja. Takseja. Ja pubissa screeniltä näkyy CBeebes - kanava, eli paikallinen PikkuKakkonen TÄYSIÄ ja kaks elämäänsä kyllästynyttä ihmistä istuu masentuneena tiskillä ja tuijottelee tuopin pohjalta löytyviä totuuksia. Plussana paikan kolmevuotiaan lapsiasiakkaan tarjoilemat sipsit.
- Portaat. Edinburghissa Caitin asuntoon piti kiivetä 160 porrasta. Kaheksanteen kerrokseen. Krapulassa, sydänkohtaus oli lähellä.
- Kantaminen, ei jaksa enää raahata reppua.
Ja sitte siihen että miksi tänään joutu vasten tahtoaan nousemaan linja-autoon.
Aamulla kun heräsin, niin mietin vähän aikaa että miksi ei syty valo päälle. No päättelin että on vaan lamppu palanu ja lähdin suihkuun (toim. huom. kyseessä oli siis "aamu" eli kello ykstoista). Kun tulin suihkusta niin rupesin ihmettelemään että miksi ei mikään muu valo mun huoneessa syty ja menin käytävälle lipsuttaan valoja. Ei efektiä. Ha, sähköt poikki. Naureskelin siinä hetken, kun kämppikset säntää paniikissa jääkaapille.
"Täällä on joku generaattori kärähtäny, puoli kaupunkia ilman sähköjä, vika saadaan korjattua EHKÄ huomiseksi".
Rrrrrright. No, onneksi kouluki oli peruttu, koko koulurakennus itse asiassa oltiin suljettu jo sillon yhdeltätoista. Me mentiin kaupungille lounaalle, ja Antti soitti sitten ja sanoi että viiden aikaan lähtee bussi jolla meidät evakuoidaan Hamiltonin kampukselle, sen takia koska kun sähköt on poikki niin ei palohälyttimet pelaa.
Joten täällä sitä ollaan, Hamiltonin kaupungissa, Bellin Yliopiston kampuksella, yksin flatin keittiössä kun muut viettää hulluja bileitä naapuriflatissa. Meikä oli vanha ja kalkkis ja ei vaan jaksa hillua 18- vuotiaitten seassa tänään.
Reissu viikonloppuna meni ihan hyvin, vaikka reissussa ollessa tuntu että kaikki meni päin persettä. Tässä plussia ja miinuksia:
+ Edinburgh! Ei vitsit miten nätti ja mutkitteleva ja vanha kaupunki
+ Edinburghin linna (tosin - japanilaiset turistit ja muutenki Royal Milen turistirysät)
+ Dropkick Murphy's ja irlantilaiset, irkkupubi missä tuntemattomat kaapattiin kainaloon ja pistettiin humpaksi niin että oluet vaan loisku tuopeista ja lautalattia notku. Livebändi soitti nurkassa rockhittejä ja irkkukansantanssibiisejä
+ Vodka Revolution, kirkkaalle viinalle omistettu baari, 10 shotin lauta 15 puntaa!
+ Jimmy Chang, Invernessin kiinalainen buffetti, sielä oli jumaliste alkupalat ja jälkkäritki buffetissa! Tarjoilijat vilkuilivat tosin vähän kolmatta tuntia syöviä suomalaisia.
+ Funny Bananasit, evääksi otetut eväskoon banaanit pelastivat monta kertaa kun nälkäinen travelleri meinasi kuukahtaa. Loch Nessiltä kun pääsi vihdoin ja viimein hostelliin niin meinasi itku päästä kun muisti Funny Bananasit.
+ Suomesta ostettu S- Marketin takki, piti vettä ja tuulta loistavasti!
+ Ben Lomond, Eka vuori jonka oon ikinä nähny!
+ Muutenki maisemat! Korvat vaan poksu kun bussi kaartoi kukkulan harjalta laaksoon ja avautu Harrypotter-junasilta - maisemat.
+ Loch Ness Exhibition Centre, ja myyjäukko sielä. Vertasi englantilaisia ryssiin ja oli sitä mieltä että skotlantilaiset ja suomalaiset on hyvin samanlaisia.
+ Lush! Aivan ihana kylpykauppa
- Loch Ness. Nii, se oli tasan yhtä kiinnostava kuin Pyhäjärvi. Vähä kiinnostavampi ko Pidisjärvi.
- Hostellin kirjautuminen. Jos ovessa lukee että soita tähän numeroon NII OIS PAREMPI JUMALAUTA VASTATA SIIHEN PUHELIMEEN
- Linja-autot.
- Kylmyys
- Väsymys
- Drumnadrochitin kylä. Kylä jossa ei ole mm. valoja. Takseja. Ja pubissa screeniltä näkyy CBeebes - kanava, eli paikallinen PikkuKakkonen TÄYSIÄ ja kaks elämäänsä kyllästynyttä ihmistä istuu masentuneena tiskillä ja tuijottelee tuopin pohjalta löytyviä totuuksia. Plussana paikan kolmevuotiaan lapsiasiakkaan tarjoilemat sipsit.
- Portaat. Edinburghissa Caitin asuntoon piti kiivetä 160 porrasta. Kaheksanteen kerrokseen. Krapulassa, sydänkohtaus oli lähellä.
- Kantaminen, ei jaksa enää raahata reppua.
Ja sitte siihen että miksi tänään joutu vasten tahtoaan nousemaan linja-autoon.
Aamulla kun heräsin, niin mietin vähän aikaa että miksi ei syty valo päälle. No päättelin että on vaan lamppu palanu ja lähdin suihkuun (toim. huom. kyseessä oli siis "aamu" eli kello ykstoista). Kun tulin suihkusta niin rupesin ihmettelemään että miksi ei mikään muu valo mun huoneessa syty ja menin käytävälle lipsuttaan valoja. Ei efektiä. Ha, sähköt poikki. Naureskelin siinä hetken, kun kämppikset säntää paniikissa jääkaapille.
"Täällä on joku generaattori kärähtäny, puoli kaupunkia ilman sähköjä, vika saadaan korjattua EHKÄ huomiseksi".
Rrrrrright. No, onneksi kouluki oli peruttu, koko koulurakennus itse asiassa oltiin suljettu jo sillon yhdeltätoista. Me mentiin kaupungille lounaalle, ja Antti soitti sitten ja sanoi että viiden aikaan lähtee bussi jolla meidät evakuoidaan Hamiltonin kampukselle, sen takia koska kun sähköt on poikki niin ei palohälyttimet pelaa.
Joten täällä sitä ollaan, Hamiltonin kaupungissa, Bellin Yliopiston kampuksella, yksin flatin keittiössä kun muut viettää hulluja bileitä naapuriflatissa. Meikä oli vanha ja kalkkis ja ei vaan jaksa hillua 18- vuotiaitten seassa tänään.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Kuuleeko Nessie?
Huomenna lähetään joskus kuuden aikaan aamulla kohti Invernessiä ja Loch Nessiä. Matkasta pitäs tulla PeToon reppari, joten lukekaas sitte siitä miten sujui. Njäh njäh. Lippujen varaaminen maanantaina oli kyllä hermoja raastava kokemus, halvinpien mahdollisten matkojen etsimiseen meni viisi tuntia rattoisasti. Ei sitte vuokrattukaan autoa, koska se ois maksanu yli sata viiskymppiä plus bensat, ja Ylämailla on kuulemma lunta ja eihän nää oo keksiny vielä talvirenkaita. Nyt kikkailemalla saimme matkat ja majoitukset yhteensä 48 eur per lärvi, mikä on aika hyvin kun reitti on tämä: Ayr-Glasgow-Inverness-Loch Ness-Inverness-Yö siellä - Edinburgh- Yö siellä- Glasgow-Ayr.
Koulussa on ollut kivaa, eilen Acting for the Camera - kurssilla piti esittää monologi ja olin valinnut Yvainen monologin Stardustista, mikä oli piristävä kaikkien itsemurha - ja raiskausmonologien välissä. Plus studiovaloissa meikän tukka on kyllä aika sädehtivä, vaikka itse sanonkin. Tänään oli Team Writing for TV-kurssi, ja meikäläisen oma TV-sarjaidea sai ihan kivaa palautetta. Nyt ainut ongelma on vaan se, että miten uskallan ideoida ja kirjoittaa sitä eteenpäin. Meidät myös laitettiin ryhmiin, ja mää päädyin yllättäen scifi- ja fantasiaryhmään, jossa kaikki vaikuttaa hyviltä tyypeiltä. Joten sekää ei jännätä. Ainoa mikä ärsyttää EDELLEEN on se että en oo vieläkään koulun systeemissä kirjoilla, nyt alkaa jo ongelmia tulla vastaan koska meidän ryhmän pitäs keskustella keskenään Blackboardilla, ja mulla ei oo pääsyä sinne >:(
Koulussa on ollut kivaa, eilen Acting for the Camera - kurssilla piti esittää monologi ja olin valinnut Yvainen monologin Stardustista, mikä oli piristävä kaikkien itsemurha - ja raiskausmonologien välissä. Plus studiovaloissa meikän tukka on kyllä aika sädehtivä, vaikka itse sanonkin. Tänään oli Team Writing for TV-kurssi, ja meikäläisen oma TV-sarjaidea sai ihan kivaa palautetta. Nyt ainut ongelma on vaan se, että miten uskallan ideoida ja kirjoittaa sitä eteenpäin. Meidät myös laitettiin ryhmiin, ja mää päädyin yllättäen scifi- ja fantasiaryhmään, jossa kaikki vaikuttaa hyviltä tyypeiltä. Joten sekää ei jännätä. Ainoa mikä ärsyttää EDELLEEN on se että en oo vieläkään koulun systeemissä kirjoilla, nyt alkaa jo ongelmia tulla vastaan koska meidän ryhmän pitäs keskustella keskenään Blackboardilla, ja mulla ei oo pääsyä sinne >:(
lauantai 14. helmikuuta 2009
London calling!
Eilen illalla varattiin lentoliput Lontooseen, tiistaista maanantaihin pääsiäisloman aikaan sielä pitäisi sitten viihtyä. Ja toki piipahtaa sielä Eurodisneylandissa. Eli meikä pääsee British Museumiin kattoon muumioita! Ja Towerissa päästään kattoon niitä tyrmiä! Ja Buckingham Palace pitää ainaki ulkoa käyä kyyläämässä! Ja Harrods! Ja jossain teatteri/musikaaliesityksessä pitää kans käyä! Ai että!
Sit torstaina Glasgowssa piti bändi-illan päätteeksi maistaa jotain todella, todella brittiläistä. Nimittäin rasvassa _uppopaistettua_ pitsaa ja chipsejä (eli lohkopottuja). Tervetuloa sydän- ja verisuonitaudit!
Tänään pitäs mennä keskustaan taas käymään, ja ehkä uusia meikkejä shoppailemaan. Hii. Ja tietenki pitää Lontoon ja Invernessin reissuja suunnitella.
Sit torstaina Glasgowssa piti bändi-illan päätteeksi maistaa jotain todella, todella brittiläistä. Nimittäin rasvassa _uppopaistettua_ pitsaa ja chipsejä (eli lohkopottuja). Tervetuloa sydän- ja verisuonitaudit!
Tänään pitäs mennä keskustaan taas käymään, ja ehkä uusia meikkejä shoppailemaan. Hii. Ja tietenki pitää Lontoon ja Invernessin reissuja suunnitella.
torstai 12. helmikuuta 2009
Long time no see
Viikko edellisestä blogikirjoituksesta, anteeksi! On vain riittänyt muutakin tekemistä kuin tietokoneella istuminen.
Mitään mullistavaa tässä ei ole tapahtunut, sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa Fury'sissä, ilta oli ihan ookoo mitä nyt väkeä oli liikaa joten tiskille ei päässyt ja seurueen puolalainen vahvistus humaltui liikaa loppuillasta. Oh well.
Tiistaina päätettiin että ens viikolla toteutetaan matka kohti Ylämaita ja *tadaa* LOCH NESSIÄ! Vuokrataan torstaina auto Glasgowsta ja ajetaan eka pohjoseen Invernessiin (eli Loch Nessin tykö) ja ollaan siellä yötä, perjantaina kyylätään sitä perhanan järveä ja yritetään metsästää hirviötä, ehkä vieraillaan paikallisessa viskipanimossa, ja sitte käännetään illasta auton nokka kohti Edinburghia. Siellä yö Caittin kämpässä (se kun täältä muuttaa nyt pois) ja lauantaina samoilua Ediburghissa ja iltasella auto kohti Glasgowta.
Vuokrataan automaattiauto jotta *tidii* minä ja Anttiki saadaan ajaa. Pelottaa vähäsen, koska pohjosessa on kuulemma tiet tasan yhden auton levysiä ja paikalliset ajaa TÄYSIÄ. Plus vieläkin jos on auton kyytissä nii tulee ihmeteltyä et miksi tää tätä kaistaa menee. Mut eiköhän sen opi, varsinkin kun automaattiautossa ei tarvi pohtia vaihdekepin käyttöä väärällä kädellä.
Sen lisäksi päätettiin että mennään huhtikuun lopussa Lontooseen, koska paljon kirottu Ryanair tarjoaa lentoja sinne kahdella pencellä per lärvi. Katien kanssa päätettiin tänään että samalla kun ollaan Lontoossa, niin testataan EuroTunnelia ja päräytetään junalla Pariisiin päivän reissulle. Ja eipä mennäkää mihkää Louvreen, vaan EURODISNEYLANDIIN! Liput pitäs varata tässä ihan kohta, iiks iiks!
Mitään mullistavaa tässä ei ole tapahtunut, sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa Fury'sissä, ilta oli ihan ookoo mitä nyt väkeä oli liikaa joten tiskille ei päässyt ja seurueen puolalainen vahvistus humaltui liikaa loppuillasta. Oh well.
Tiistaina päätettiin että ens viikolla toteutetaan matka kohti Ylämaita ja *tadaa* LOCH NESSIÄ! Vuokrataan torstaina auto Glasgowsta ja ajetaan eka pohjoseen Invernessiin (eli Loch Nessin tykö) ja ollaan siellä yötä, perjantaina kyylätään sitä perhanan järveä ja yritetään metsästää hirviötä, ehkä vieraillaan paikallisessa viskipanimossa, ja sitte käännetään illasta auton nokka kohti Edinburghia. Siellä yö Caittin kämpässä (se kun täältä muuttaa nyt pois) ja lauantaina samoilua Ediburghissa ja iltasella auto kohti Glasgowta.
Vuokrataan automaattiauto jotta *tidii* minä ja Anttiki saadaan ajaa. Pelottaa vähäsen, koska pohjosessa on kuulemma tiet tasan yhden auton levysiä ja paikalliset ajaa TÄYSIÄ. Plus vieläkin jos on auton kyytissä nii tulee ihmeteltyä et miksi tää tätä kaistaa menee. Mut eiköhän sen opi, varsinkin kun automaattiautossa ei tarvi pohtia vaihdekepin käyttöä väärällä kädellä.
Sen lisäksi päätettiin että mennään huhtikuun lopussa Lontooseen, koska paljon kirottu Ryanair tarjoaa lentoja sinne kahdella pencellä per lärvi. Katien kanssa päätettiin tänään että samalla kun ollaan Lontoossa, niin testataan EuroTunnelia ja päräytetään junalla Pariisiin päivän reissulle. Ja eipä mennäkää mihkää Louvreen, vaan EURODISNEYLANDIIN! Liput pitäs varata tässä ihan kohta, iiks iiks!
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Primark!
Tänää oli vapaapäivä ja paisto aurinko!
Lähettiin sitte Katien kans kylälle ja se vei mut Primark - vaatekauppaan. Mää haluan semmosen Suomeenki! Perus t-paitoja ja puseroita £2-5, ja kenkiä £6-12. Ostinki aluhousuja (1,5 puntaa per) sekä kengät, joilla ei voi kävellä (tosin harjottelemalla ehkä, ehkä!). Länttään tähän vielä kuvan kengistä ni Paula ainakin ymmärtää miksi ne piti hankkia.
Sen jälkeen käveltiin rantaan, mikä mussa ainakin aiheutti "iih ja oooh" reaktioita, pikkasenko nättiä!
Käytiin rannalla kahvilassa nauttimassa brittiläiseen tapaan "a cup of tea", ja meikä nykäsi naamaan myös järkyttävän kokosen suklaakakun palasen. Nam nam! Kotimatkalla poikettiin Blockbusterseilla (paikallinen videovuokraamoketju) ja siellä aiheutin hämmennystä ja pitkiä katseita kun huomasin hyllyssä TOFFEEPOPCORNIT! Siis mittäääh?? Täällä on joku ihmeellinen tapa syödä suolaista ja makeaa keskenään, kuten voileipää ja marmeladia tai voileipää banaanilla yms yms. Eeei ymmärrä.
En myöskään ymmärrä koko Dr. Who - keuhkoamista, koska meikä katto eilen varmaan yhteensä kymmenen jaksoa Dr. Whota ja se oli melkeen täyttä shittiä, tosin parani loppua kohti huomattavasti enemmän. Mutta että siihen pitäis kirjottaa jatkoa, eeeh just.
Lähettiin sitte Katien kans kylälle ja se vei mut Primark - vaatekauppaan. Mää haluan semmosen Suomeenki! Perus t-paitoja ja puseroita £2-5, ja kenkiä £6-12. Ostinki aluhousuja (1,5 puntaa per) sekä kengät, joilla ei voi kävellä (tosin harjottelemalla ehkä, ehkä!). Länttään tähän vielä kuvan kengistä ni Paula ainakin ymmärtää miksi ne piti hankkia.
Sen jälkeen käveltiin rantaan, mikä mussa ainakin aiheutti "iih ja oooh" reaktioita, pikkasenko nättiä!
Käytiin rannalla kahvilassa nauttimassa brittiläiseen tapaan "a cup of tea", ja meikä nykäsi naamaan myös järkyttävän kokosen suklaakakun palasen. Nam nam! Kotimatkalla poikettiin Blockbusterseilla (paikallinen videovuokraamoketju) ja siellä aiheutin hämmennystä ja pitkiä katseita kun huomasin hyllyssä TOFFEEPOPCORNIT! Siis mittäääh?? Täällä on joku ihmeellinen tapa syödä suolaista ja makeaa keskenään, kuten voileipää ja marmeladia tai voileipää banaanilla yms yms. Eeei ymmärrä.
En myöskään ymmärrä koko Dr. Who - keuhkoamista, koska meikä katto eilen varmaan yhteensä kymmenen jaksoa Dr. Whota ja se oli melkeen täyttä shittiä, tosin parani loppua kohti huomattavasti enemmän. Mutta että siihen pitäis kirjottaa jatkoa, eeeh just.
tiistai 3. helmikuuta 2009
Eka koulupäivä!!
Iiks! Tänään oli eka koulupäivä ja melkeen myöhästyin. Nimittäin kymmeneltä alkoi TV Drama Development - kurssi, ja siihen olin tähdänny. Onneksi, onneksi nousin jo yhdeksältä, koska vartin yli yhdeksän muistin että puoli kymmeneltä oli joku tapaaminen jonkun Paisleystä saapuneen koordinaattorin kanssa. Ehdin sinne sitten hyvin, vaikka tapaaminen oli aika lailla yhtä tyhjän kanssa, täti antoi meille kasan lomakkeita ja brosyyreitä ja kun kysyttiin että milloin meidän tiedot saapuu tänne koululle niin se vain levitteli käsiään.
Sen jälkeen harhailtiin Katien ja Emman kanssa pitkin käytäviä kunnes löydettiin oikea luokka. Siellä oli jo innosta pomppiva opettaja oottamassa mahdollisuutta johdattaa meidät tv- käsikirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Tyyppi oli aikamoinen Dr. Who fani, ja koska k.o sarja on Suomessa pyöriny lähinnä Subin myöhäisilloissa ni meikä oli sen keuhkoamisesta aika ulalla välillä. Katie sitte lainas mulle kirjastosta (kun meikä ei oo tän koulun tietokannassa ni mulla ei oo kirjastokorttia) parit dvd:t k.o. sarjaa ja kohta pitäis alottaa intensiivinen opiskelu.
Tunnilla katottiin vielä Pushing Daisies - sarjan pilotti ja ruodittiin se läpi että mitä missäkin osassa pilottia tuodaan hahmoista esille ja mitä ongelmia esitetään jne jne. Ens viikolle pitää olla uuden Dr. Who - kauden pilottijakson uuden tohtorin hahmo kehiteltynä, katellaan miten käy.
Sen jälkeen alko Acting for the Camera - kurssi, jossa yksinkertaisuudessaan opetellaan näyttelemään kameralle. Opettajat (niitä on neljä + final cut - ope) oli kaikki aika ammattilaisia, mut aika tiukan olosia. Tai siis, että näyttelijäsuoritukselta vaaditaan paljon. Ens viikolle pitäis olla valittuna kahden minuutin monologipätkä jostain käsikirjoituksesta, ja se pitää sitte nykästä läpi.
Mut oon kaikist eniten ilonen siitä että meikä ymmärsi mitä ne opet puhu (joidenki oppilaiden puheesta taasen en välttis ymmärtäny hölkäsen pöläystä).
Eilen piti käydä tsekkaamassa kampuksen oma baari eli Union. Aika kämänen paikka sikäli, mutta kuitenki ihan jees. Musiikki oli osassa baaria ihan liian kovalla, mut viina siellä oli halpaa (kannullinen jotai Sex on the Beachia £7,10 )
Sen jälkeen harhailtiin Katien ja Emman kanssa pitkin käytäviä kunnes löydettiin oikea luokka. Siellä oli jo innosta pomppiva opettaja oottamassa mahdollisuutta johdattaa meidät tv- käsikirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Tyyppi oli aikamoinen Dr. Who fani, ja koska k.o sarja on Suomessa pyöriny lähinnä Subin myöhäisilloissa ni meikä oli sen keuhkoamisesta aika ulalla välillä. Katie sitte lainas mulle kirjastosta (kun meikä ei oo tän koulun tietokannassa ni mulla ei oo kirjastokorttia) parit dvd:t k.o. sarjaa ja kohta pitäis alottaa intensiivinen opiskelu.
Tunnilla katottiin vielä Pushing Daisies - sarjan pilotti ja ruodittiin se läpi että mitä missäkin osassa pilottia tuodaan hahmoista esille ja mitä ongelmia esitetään jne jne. Ens viikolle pitää olla uuden Dr. Who - kauden pilottijakson uuden tohtorin hahmo kehiteltynä, katellaan miten käy.
Sen jälkeen alko Acting for the Camera - kurssi, jossa yksinkertaisuudessaan opetellaan näyttelemään kameralle. Opettajat (niitä on neljä + final cut - ope) oli kaikki aika ammattilaisia, mut aika tiukan olosia. Tai siis, että näyttelijäsuoritukselta vaaditaan paljon. Ens viikolle pitäis olla valittuna kahden minuutin monologipätkä jostain käsikirjoituksesta, ja se pitää sitte nykästä läpi.
Mut oon kaikist eniten ilonen siitä että meikä ymmärsi mitä ne opet puhu (joidenki oppilaiden puheesta taasen en välttis ymmärtäny hölkäsen pöläystä).
Eilen piti käydä tsekkaamassa kampuksen oma baari eli Union. Aika kämänen paikka sikäli, mutta kuitenki ihan jees. Musiikki oli osassa baaria ihan liian kovalla, mut viina siellä oli halpaa (kannullinen jotai Sex on the Beachia £7,10 )
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Trip to Glasgow!
Eilen oli jännä päivä, paistoi aurinko! Aamulla pitikin kipitellä ympäri puistoa ja napsia kuvia. Sen jälkeen tulin kämpille vähäks aikaa pyörittelemään peukaloita ja miettimään että hetkonen, tälle päivälle ei ookkaa mitää äksöniä vielä suunniteltu. No ei hätiä mitiä, kohta G ja J tuli sanomaan että he ovat menossa illalla Glasgowhun, ja ilmeisesti jo siinä vaiheessa kysyivät että tuunko messiin. Meillä on vielä välillä pieni kielimuurin poikanen mutta huitomalla ja selittelemällä menee viesti perille.
Menin sitte Antilta kysymään et onko niillä mitä suunnitelmia ja se vahvisti et seki on lähössä Vincentin kans Glasgowhun, joten sinne siis sitte illalla.
Junamatka kesti n. puoli tuntia ja makso ees taas n. 8 puntaa. Glasgow oli nätti, keskusta aika tavalla Prahan näkönen. Vanhoja rakennuksia mut ei ne hullun korkeita ollu joten vieläkin on pilvenpiirtäjät näkemättä. Glasgowssa oli myös maailman suloisin metro, suoraan viiskytluvulta kolme semmosta pyöreää sämpylää peräkkäin puna-kermanvärisessä retrovärityksessä (tai siis, tuskin retro vaan ihan alkuperäinen).
Metron jälkeen piti vähän aikaa seikkailla, Vincentillä kun ei ollut hajuakaan mihin päin piti mennä. Muutaman opastuskyselyn jälkeen päästiin oikealle kadulle ja sitte loppujen lopuksi oikeaan paikkaan.
Siellä oli siis ilmeisesti jonkinsortin musiikkikoulu, missä eri huoneissa (studioissa) soitti eri bändit, yks huone oli akustinen ja toinen ei-akustinen. Sit kolmannessa huoneessa oli taidenäyttely ja jazz-bändi soitti hissimusiikkia. Ja ai niin, siinä huoneessa oli myös pieni kioskiluukku mistä myytiin viinaa, MUT paikalle sai tulla myös omien viinojensa kanssa. Oli hämmentävä tilanne kun istuit akustisen huoneen sohvalla (kyllä, sielä oli sohvat) ja kuuntelit helkkarin hyvää livemusiikkia ja ovesta lappaa sakkia täysien Tesco-kassien kans ja kasaa viinojaan pöydälle.
Bändit oli kyllä tosihyviä, taideteokset ei mitää älyttömän hyviä. Viimesen akustisen session jälkeen juosten metrolle ja sieltä juosten junaan, ehdittiin just viimeseen Ayrin junaan. Junassa oli muitaki täältä asuntolalta, lähinnä kännisiä teinejä jotka oli hyvin hämmästyneitä siitä et Antti on suomalainen.
Nyt kun meitä oli viis, niin uskalsimme kävellä puiston läpi takaisin kämpille, ja ei taaskaan mitään sattunu. Ei sielä itse asiassa ollut etes niitä lihavia oravia, joita aamulla näin.
Tänään opettelin (Geraldinen opastuksella) käyttämään telkkaria. Meillä näkyy jotain yli neljäkymmentä kanavaa, ja digiboksiin saa englanninkielisen tekstityksen jos on liian monimutkaista mongerrusta. Perjantai-ilta meni muuten Sinkkuelämäätä katsellessa, se tosin oli dubattu ranskaksi :D (Ranskaa vääntävä Carrie oli... hauska).
Menin sitte Antilta kysymään et onko niillä mitä suunnitelmia ja se vahvisti et seki on lähössä Vincentin kans Glasgowhun, joten sinne siis sitte illalla.
Junamatka kesti n. puoli tuntia ja makso ees taas n. 8 puntaa. Glasgow oli nätti, keskusta aika tavalla Prahan näkönen. Vanhoja rakennuksia mut ei ne hullun korkeita ollu joten vieläkin on pilvenpiirtäjät näkemättä. Glasgowssa oli myös maailman suloisin metro, suoraan viiskytluvulta kolme semmosta pyöreää sämpylää peräkkäin puna-kermanvärisessä retrovärityksessä (tai siis, tuskin retro vaan ihan alkuperäinen).
Metron jälkeen piti vähän aikaa seikkailla, Vincentillä kun ei ollut hajuakaan mihin päin piti mennä. Muutaman opastuskyselyn jälkeen päästiin oikealle kadulle ja sitte loppujen lopuksi oikeaan paikkaan.
Siellä oli siis ilmeisesti jonkinsortin musiikkikoulu, missä eri huoneissa (studioissa) soitti eri bändit, yks huone oli akustinen ja toinen ei-akustinen. Sit kolmannessa huoneessa oli taidenäyttely ja jazz-bändi soitti hissimusiikkia. Ja ai niin, siinä huoneessa oli myös pieni kioskiluukku mistä myytiin viinaa, MUT paikalle sai tulla myös omien viinojensa kanssa. Oli hämmentävä tilanne kun istuit akustisen huoneen sohvalla (kyllä, sielä oli sohvat) ja kuuntelit helkkarin hyvää livemusiikkia ja ovesta lappaa sakkia täysien Tesco-kassien kans ja kasaa viinojaan pöydälle.
Bändit oli kyllä tosihyviä, taideteokset ei mitää älyttömän hyviä. Viimesen akustisen session jälkeen juosten metrolle ja sieltä juosten junaan, ehdittiin just viimeseen Ayrin junaan. Junassa oli muitaki täältä asuntolalta, lähinnä kännisiä teinejä jotka oli hyvin hämmästyneitä siitä et Antti on suomalainen.
Nyt kun meitä oli viis, niin uskalsimme kävellä puiston läpi takaisin kämpille, ja ei taaskaan mitään sattunu. Ei sielä itse asiassa ollut etes niitä lihavia oravia, joita aamulla näin.
Tänään opettelin (Geraldinen opastuksella) käyttämään telkkaria. Meillä näkyy jotain yli neljäkymmentä kanavaa, ja digiboksiin saa englanninkielisen tekstityksen jos on liian monimutkaista mongerrusta. Perjantai-ilta meni muuten Sinkkuelämäätä katsellessa, se tosin oli dubattu ranskaksi :D (Ranskaa vääntävä Carrie oli... hauska).
perjantai 30. tammikuuta 2009
Omituisuuksia
Listaan tähän kulmakarvoja kohottavia omituisuuksia mitä tässä vaiheessa on eteen tullut:
- Ne kokolattiamatot. Täällä on siis kokolattiamatot kaikkialla, ja ihmiset kävelevät kengät jalassa myös kaikkialla. Ei ihme että täällä käy siivoojat kerran päivässä...
- Kellot. Täällä ei ole kelloja _yhtään missään_. Hämmentävää, ja vaikeaa itse pysyä ajassa.
- Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ei totu. Taksissa on hämmentävää istua kun koko ajan miettii että miksi tuo ajaa vastaantulevien kaistalla.
- Kaupassa myyjät pakkaavat ostokset seitinohuisiin muovipusseihin keskimäärin kolme ostosta per pussi.
- Täällä ei käytetä tiskiharjoja, vaan semmoisia karhunkielen tapaisia sieniä.
- Sateella on ilmeisesti täysin normaalia kävellä ympäriinsä teepaidassa ja shortseissa. Ja plusasteita oli sen huikeat neljä.
- Digiboksista voi telkkarilähetykseen valita englanninkielisen tekstityksen
Laittelen lisää taas kun tulee vastaan.
- Ne kokolattiamatot. Täällä on siis kokolattiamatot kaikkialla, ja ihmiset kävelevät kengät jalassa myös kaikkialla. Ei ihme että täällä käy siivoojat kerran päivässä...
- Kellot. Täällä ei ole kelloja _yhtään missään_. Hämmentävää, ja vaikeaa itse pysyä ajassa.
- Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ei totu. Taksissa on hämmentävää istua kun koko ajan miettii että miksi tuo ajaa vastaantulevien kaistalla.
- Kaupassa myyjät pakkaavat ostokset seitinohuisiin muovipusseihin keskimäärin kolme ostosta per pussi.
- Täällä ei käytetä tiskiharjoja, vaan semmoisia karhunkielen tapaisia sieniä.
- Sateella on ilmeisesti täysin normaalia kävellä ympäriinsä teepaidassa ja shortseissa. Ja plusasteita oli sen huikeat neljä.
- Digiboksista voi telkkarilähetykseen valita englanninkielisen tekstityksen
Laittelen lisää taas kun tulee vastaan.
Ensimmäiset kiltit
Ensimmäinen päivä täällä oli kyllä erittäin vaiherikas. Saavuttuamme asuntolalle tapasimme asuntolaemännän Rosen jolla oli meille huoneet varattuna. Huoneet ovat siistejä, täällä on oma käsienpesuallas ja peili huoneessa, joten vessavuoroista aamuisin ei tule tappelua. Suihkuja sen sijaan on vaan yksi, joten suihkuvuoroista voi tulla tappelua.
Mun flatissa (eli asunnossa) asuu kaksi ranskalaista tyttöä (Geraldine joka joutui oman nimensä tavaamaan hyvin huolellisesti ja Juliet), puolalainen tyttö joka tosin tulee tänne vasta maaliskuussa sekä Paisleystä kotoisin oleva Katie. Erittäin mukavia ovat kaikki ja puheestakin ymmärtää yllättävän paljon.
Kävimme torstaina pyörähtämässä myös koululla, mutta tarvittavat ihmiset eivät olleet paikalla jotta olisimme saaneet kursseja valittua. Sen jälkeen lähdimme paarustamaan kohti Tescoa (paikallinen Citymarket). Rose sanoi että laukkaradan läpi menee jokin oikoreitti mutta ei me sitä löydetty eikä viitsitty lähteä ihmisten takapihojen läpi loikkimaan. Kierrettiin sitten melkoinen lenkki, mutta päästiin Tescolle lopulta. Matkalla nauratti puistossa olevat "No Golf"-kyltit. Kaipa se on täällä niin suosittua että yleisessä puistossa pitää erikseen mainita että ei, tämä ei ole golfkenttä.
Tescosta löytyi kaikki, mutta itku meinasi tulla ruokakasseja takaisin raahatessa. Kävelymatkalla takaisin tuli sellainen olo kuin täälä olisi ollut jo pitempäänkin, eikä vaan muutamia tunteja.
Kauppareissun jälkeen piti mennä vähäksi aikaa tirsomaan, kunnes Antti tuli kolkuttamaan ovelle ja ilmoittamaan että pojat pitää illalla bileet, lähdetäänkö me tytöt messiin. No tottakai, verkostoituminen on aloitettava heti!
Bileet tosin eivät kummoiset olleet, Katie, Antti, meikä ja Antin yksi kämppis Vincent keskustelimme lähinnä kulttuurieroista ja siitä miten sekä Skotlannissa, että Suomessa ei ole keittotaitoa. Katie myös paljasti että ei ole koskaan itse syönyt haggista, ja minä paljastin että en ole koskaan syönyt mämmiä.
Sitten Katie lähti katsomaan dvd:ltä Sopranosia, joku koulutyö kuulemma (Drama development, niiden täytyy katsoa televisiosarjoja ja pohdiskella miten niissä viedään juonta eteenpäin). Me muut lähdettiin kävellen keskustaan, pahamaineisen puiston läpi. Tosin Vincent lupasi ritarillisesti uhrautua hyökkääjien kynsiin jos hyökkäystä nyt tapahtuisi. Eipä sielä sinä päivänä ketään ollut mutta olihan se pikkasen pelottava paikka pimeällä.
Keskustassa yritimme ensiksi Ayrin vanhimpaan pubiin menoa, mutta sielä oli yksityistilaisuus (veikkaisin että jonkun häät). Ehdimme kuitenkin nähdä pätkän säkkipillin soittoa ja kilteissä tanssimista. Sen jälkeen vaihdoimme paikkaa keskustan halvimpaan pubiin (punnan kaljat ja joitain drinksejäkin oli punnalla), mutta se oli aika hämärä mesta. Musiikki oli niin kovalla että kaiuttimet särkivät, ja musiikkivalikoima vaihteli kasaribiiseistä (huom, biiseistä, ei mistään hiteistä) uusimpiin hittibiiseihin. Seinällä telkkarissa pyöri kasarirock-musavideot.
Sieltä vaihdoimmekin paikkaa toiseen pubiin (jonka senkään nimeä en muista :D ) jossa oli open mic- ilta. Vähän aikaa jaksettiin sielä istua (opetettiin Vincentille suomalaisia kirosanoja ja se yritti meille opettaa ranskalaisia mutta tultiin kaikki siihen tulokseen että suomalaiset ovat parempia), ja sitten meikä lähti taksilla takaisin kämpille ja pojat jatkoivat yökerhoon.
Mun flatissa (eli asunnossa) asuu kaksi ranskalaista tyttöä (Geraldine joka joutui oman nimensä tavaamaan hyvin huolellisesti ja Juliet), puolalainen tyttö joka tosin tulee tänne vasta maaliskuussa sekä Paisleystä kotoisin oleva Katie. Erittäin mukavia ovat kaikki ja puheestakin ymmärtää yllättävän paljon.
Kävimme torstaina pyörähtämässä myös koululla, mutta tarvittavat ihmiset eivät olleet paikalla jotta olisimme saaneet kursseja valittua. Sen jälkeen lähdimme paarustamaan kohti Tescoa (paikallinen Citymarket). Rose sanoi että laukkaradan läpi menee jokin oikoreitti mutta ei me sitä löydetty eikä viitsitty lähteä ihmisten takapihojen läpi loikkimaan. Kierrettiin sitten melkoinen lenkki, mutta päästiin Tescolle lopulta. Matkalla nauratti puistossa olevat "No Golf"-kyltit. Kaipa se on täällä niin suosittua että yleisessä puistossa pitää erikseen mainita että ei, tämä ei ole golfkenttä.
Tescosta löytyi kaikki, mutta itku meinasi tulla ruokakasseja takaisin raahatessa. Kävelymatkalla takaisin tuli sellainen olo kuin täälä olisi ollut jo pitempäänkin, eikä vaan muutamia tunteja.
Kauppareissun jälkeen piti mennä vähäksi aikaa tirsomaan, kunnes Antti tuli kolkuttamaan ovelle ja ilmoittamaan että pojat pitää illalla bileet, lähdetäänkö me tytöt messiin. No tottakai, verkostoituminen on aloitettava heti!
Bileet tosin eivät kummoiset olleet, Katie, Antti, meikä ja Antin yksi kämppis Vincent keskustelimme lähinnä kulttuurieroista ja siitä miten sekä Skotlannissa, että Suomessa ei ole keittotaitoa. Katie myös paljasti että ei ole koskaan itse syönyt haggista, ja minä paljastin että en ole koskaan syönyt mämmiä.
Sitten Katie lähti katsomaan dvd:ltä Sopranosia, joku koulutyö kuulemma (Drama development, niiden täytyy katsoa televisiosarjoja ja pohdiskella miten niissä viedään juonta eteenpäin). Me muut lähdettiin kävellen keskustaan, pahamaineisen puiston läpi. Tosin Vincent lupasi ritarillisesti uhrautua hyökkääjien kynsiin jos hyökkäystä nyt tapahtuisi. Eipä sielä sinä päivänä ketään ollut mutta olihan se pikkasen pelottava paikka pimeällä.
Keskustassa yritimme ensiksi Ayrin vanhimpaan pubiin menoa, mutta sielä oli yksityistilaisuus (veikkaisin että jonkun häät). Ehdimme kuitenkin nähdä pätkän säkkipillin soittoa ja kilteissä tanssimista. Sen jälkeen vaihdoimme paikkaa keskustan halvimpaan pubiin (punnan kaljat ja joitain drinksejäkin oli punnalla), mutta se oli aika hämärä mesta. Musiikki oli niin kovalla että kaiuttimet särkivät, ja musiikkivalikoima vaihteli kasaribiiseistä (huom, biiseistä, ei mistään hiteistä) uusimpiin hittibiiseihin. Seinällä telkkarissa pyöri kasarirock-musavideot.
Sieltä vaihdoimmekin paikkaa toiseen pubiin (jonka senkään nimeä en muista :D ) jossa oli open mic- ilta. Vähän aikaa jaksettiin sielä istua (opetettiin Vincentille suomalaisia kirosanoja ja se yritti meille opettaa ranskalaisia mutta tultiin kaikki siihen tulokseen että suomalaiset ovat parempia), ja sitten meikä lähti taksilla takaisin kämpille ja pojat jatkoivat yökerhoon.
En enää ikinä lennä Ryanairilla
Terveisiä Skotlannista!
Kirjaan tähän postiin ylös kuinka ylipäätään pääsimme tänne Skotlantiin. Mutkia oli matkassa muutamia, tai ei ehkä mutkia, pikemminkin ärsyttäviä töyssyjä.
Kaikki alkoi junasta, Ylivieska- Tampere - junaan oli ystävällisesti majoittunut eräs tietty vähemmistön edustaja kahden kakaransa kanssa. Molemmat lapset huusivat tauotta koko junamatkan ajan, ja heidän kansallispukuinen äitinsä vain huokaili ja kyseli lapsilta että "onko teidän nyt pakko kiusata äitiä? Onko pakko huutaa?" Onneksi Tamperelle päästiin ilman kenenkään hermoromahdusta.
Tampereella sitten Antin kanssa nousimme Ryanairin bussiin joka vei Pirkkalan lentokentälle. Siellä oli muutama muukin henkilö jonottamassa, ja aika kuluikin rattoisasti seisoskellen. Pääsimme vihdoin check - iniin, latasimme laukut puntarille ja: "Jooh, tässä on neljä kiloa ylipainoa, käy maksamassa tonne infoon ni sitte pääset eteenpäin."
Ööh, mitä? Mullahan lentolipussa lukee että kaksi laukkua?
"Joo se ei vaikuta mitään, yhteensä viisitoista kiloa saa laukut painaa".
Kiva. Kiitos. Mahtavaa. Mutta ei se auttanut kuin marssia infoon ja maksaa ylimääräiset kilot (en viitsi tähän laittaa että paljonko, mutta useista kympeistä puhutaan).
Lento itsessään sujui hyvin ja Lontoo oli sumuinen, hyvin sumuinen. Ja lämmin! Kävelimme sisään Stanstedin terminaaliin ja nappasimme laukut mukaan. Niitä kallisarvoisia laukkuja Ryanair ei onneksi saanut hukattua minnekään. Löysimme oikean paikan missä aamulla tapahtuisi check - in. Kello oli tässä vaiheessa ehkä noin 12 yöllä paikallista aikaa. Ehkä siksi, koska britit eivät pidä kelloja seinillä. Eivät missään.
Jatkolento lähti siis kello 8.40, joten paaaljon luppoaikaa oli luvassa. Alustavissa suunnitelmissa oli ollut että lentokentän langattoman netin avulla voi surffailla ja sitten nukkua odotustilan penkeillä. No eihän se niin mennyt. Langaton netti oli kyllä, mutta se olisi maksanut pieniä perhosia käyttää. Ja ne penkit, niitä oli niin vähän että sinne olisi pitänyt tulla jo iltapäivällä varaamaan oma nukkumapaikkansa. Lattiallehan sitä oli sitten mentävä väsyn painaessa silmiä, ja voin sanoa että mukaan ottamani huopa tuli nyt tarpeeseen. Meinasi itku päästä kun muistin että se oli repussa.
Joten kuten yö tuli siinä sitten kärvisteltyä ja jatkolento lähestyi. Taas check - iniin, ja taas maksaa lisäkilot (jotka olivat mystisesti yön aikana lisääntyneet, ilmeisesti Tampereen puntari ei näytä oikein) ja sitten jo kohti porttia. Pettymys oli suuri kun koneena ei ollutkaan potkurikone, vaan samanlainen 737 millä olimme jo Lontooseen tulleet. Lentomatka oli erittäin lyhyt, ja korvat eivät nenäsumutteen ansiosta poksuneet enää niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella, ei tarvinut itkeä.
Prestwickin kenttä oli pieni, mutta eniten ihastusta aiheutti tuoksu. Täällä nimittäin tuoksuu samalta kuin Suomen keväässä, sellainen märkä ruoho ja multa kun lumet ovat sulaneet ja ruohoa puskee kaikkialta.
Päätimme olla sissejä, ja menimme junalla Prestwickistä Ayriin. Näki maisemia, ja matka maksoi vain 98 penceä koska olimme lentomatkustajia. Ayrin juna-asemalla otimme sitten vihdoin taksin, ja voi pojat minkälaisen taksin! Se oli sellainen musta, vanha, koppamallin auto ja kuski oli varmasti samaa ikäluokkaa autonsa kanssa. Mitään mitä kuski meille matkan aikana jutteli en kyllä ymmärtänyt mutta ei se mitään, kuulosti hyvältä. Matka asemalta asuntolalle maksoi hieman yli kolme puntaa, joten ei paljoa ollenkaan.
Seuraavassa tekstissä kerron sitten mitä tapahtui ensimmäisenä päivänä täällä Skotlannissa!
Kirjaan tähän postiin ylös kuinka ylipäätään pääsimme tänne Skotlantiin. Mutkia oli matkassa muutamia, tai ei ehkä mutkia, pikemminkin ärsyttäviä töyssyjä.
Kaikki alkoi junasta, Ylivieska- Tampere - junaan oli ystävällisesti majoittunut eräs tietty vähemmistön edustaja kahden kakaransa kanssa. Molemmat lapset huusivat tauotta koko junamatkan ajan, ja heidän kansallispukuinen äitinsä vain huokaili ja kyseli lapsilta että "onko teidän nyt pakko kiusata äitiä? Onko pakko huutaa?" Onneksi Tamperelle päästiin ilman kenenkään hermoromahdusta.
Tampereella sitten Antin kanssa nousimme Ryanairin bussiin joka vei Pirkkalan lentokentälle. Siellä oli muutama muukin henkilö jonottamassa, ja aika kuluikin rattoisasti seisoskellen. Pääsimme vihdoin check - iniin, latasimme laukut puntarille ja: "Jooh, tässä on neljä kiloa ylipainoa, käy maksamassa tonne infoon ni sitte pääset eteenpäin."
Ööh, mitä? Mullahan lentolipussa lukee että kaksi laukkua?
"Joo se ei vaikuta mitään, yhteensä viisitoista kiloa saa laukut painaa".
Kiva. Kiitos. Mahtavaa. Mutta ei se auttanut kuin marssia infoon ja maksaa ylimääräiset kilot (en viitsi tähän laittaa että paljonko, mutta useista kympeistä puhutaan).
Lento itsessään sujui hyvin ja Lontoo oli sumuinen, hyvin sumuinen. Ja lämmin! Kävelimme sisään Stanstedin terminaaliin ja nappasimme laukut mukaan. Niitä kallisarvoisia laukkuja Ryanair ei onneksi saanut hukattua minnekään. Löysimme oikean paikan missä aamulla tapahtuisi check - in. Kello oli tässä vaiheessa ehkä noin 12 yöllä paikallista aikaa. Ehkä siksi, koska britit eivät pidä kelloja seinillä. Eivät missään.
Jatkolento lähti siis kello 8.40, joten paaaljon luppoaikaa oli luvassa. Alustavissa suunnitelmissa oli ollut että lentokentän langattoman netin avulla voi surffailla ja sitten nukkua odotustilan penkeillä. No eihän se niin mennyt. Langaton netti oli kyllä, mutta se olisi maksanut pieniä perhosia käyttää. Ja ne penkit, niitä oli niin vähän että sinne olisi pitänyt tulla jo iltapäivällä varaamaan oma nukkumapaikkansa. Lattiallehan sitä oli sitten mentävä väsyn painaessa silmiä, ja voin sanoa että mukaan ottamani huopa tuli nyt tarpeeseen. Meinasi itku päästä kun muistin että se oli repussa.
Joten kuten yö tuli siinä sitten kärvisteltyä ja jatkolento lähestyi. Taas check - iniin, ja taas maksaa lisäkilot (jotka olivat mystisesti yön aikana lisääntyneet, ilmeisesti Tampereen puntari ei näytä oikein) ja sitten jo kohti porttia. Pettymys oli suuri kun koneena ei ollutkaan potkurikone, vaan samanlainen 737 millä olimme jo Lontooseen tulleet. Lentomatka oli erittäin lyhyt, ja korvat eivät nenäsumutteen ansiosta poksuneet enää niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella, ei tarvinut itkeä.
Prestwickin kenttä oli pieni, mutta eniten ihastusta aiheutti tuoksu. Täällä nimittäin tuoksuu samalta kuin Suomen keväässä, sellainen märkä ruoho ja multa kun lumet ovat sulaneet ja ruohoa puskee kaikkialta.
Päätimme olla sissejä, ja menimme junalla Prestwickistä Ayriin. Näki maisemia, ja matka maksoi vain 98 penceä koska olimme lentomatkustajia. Ayrin juna-asemalla otimme sitten vihdoin taksin, ja voi pojat minkälaisen taksin! Se oli sellainen musta, vanha, koppamallin auto ja kuski oli varmasti samaa ikäluokkaa autonsa kanssa. Mitään mitä kuski meille matkan aikana jutteli en kyllä ymmärtänyt mutta ei se mitään, kuulosti hyvältä. Matka asemalta asuntolalle maksoi hieman yli kolme puntaa, joten ei paljoa ollenkaan.
Seuraavassa tekstissä kerron sitten mitä tapahtui ensimmäisenä päivänä täällä Skotlannissa!
tiistai 6. tammikuuta 2009
Blogi avattu
Kolme viikkoa ja sitten koittaa lähtö. Nimittäin lähtö kohti Ayrin kaupunkia Ayrshiressä Skotlannissa. Tähän blogiin kertoilen kuulumisiani ja ihmettelen kulttuurishokkeja sekä tietysti laitan läjäpäin kuvia! Aloitan blogin näin ennen lähtöä jotta tänne voi kirjata ylös myös sitä, kuinka neljän kuukauden reissuun ulkomailla EI kannata varautua.
Tilaa:
Kommentit (Atom)