Oliha se reissu

Nyt on kulunu monta päivää jo Lontoon reissusta ja alkaa mm. jalat palautua kuosiinsa. Laitetaanpa tähän vähän matkakertomusta, ja kuvia voi kattella täältä ja täältä

Päivä 1: Tiistaina siis kone laskeutu joskus kaheksan maissa lentokentälle ja kymmentä vaille yheksän lähti bussi kohti Lontoota. Tunti ja kakskytä minsaa kesti matka, ja ko lähestyttiin Victorian asemaa keskustassa ni Antin kaa oltiin pettyneitä ko ei ollu pilvenpiirtäjiä eikä oikeestaan kovin isoja rakennuksia muutenkaan. Sit Victorian asemalla ostettiin viikon Oyster Card, £25, jolla siis pysty viikon ajan vaikka asumaan metrossa. Sit mentiin eka öö muistaakseni Paddingtonin asemalle Victoria - linjalla ja vaihettiin Bakerloo - linjalle jolla pääsi hostellille. Hostelli sijaitsi kätevästi metroasemaa vastapäätä. Hostelli oli aika läävä, ja siellä oli meidän lisäksi ehkä yks tyyppi joka puhu täydellistä englantia, muut oli espanjalaisia tai ranskalaisia tai muita etelän veteliä, hostellihuoneessa oli neljä kerrossänkyhetekaa ja suihkukoppi huoneen nurkassa. Hostellilta lähettiin shoppailemaan Liverpool Streetille ja Spitalfields Marketille, ja siellä oli siistiä. Sit siirryttiin turisteiksi Leicester Squarelle ja Piccadilly Circukselle. Leicesterillä oli semmonen viiden kerroksen kokonen arcade hirvitys missä oli mm. törmäilyautorata ja hohtokeilausmahollisuus. Piccadilly oli aika tylsä, ja sieltä käveltiin Chinatowniin jossa syötiin kiinalaisbuffetissa joka oli aika käpönen. Ruuan jälkeen mentiin aika nopiaa takasi hostellille ja nukkumaan, yöunia oli kuiteski takana semmoset ruhtinaaliset kaks ja puoli tuntia.

Päivä 2: Hostellissa tarjottiin jopa aamiainen (!) joka käsitti siis muroja (joissa luki että still a breakfast) ja teetä ja paahtoleipää voilla tai (still a marmalade!) marmelaatilla. Ei niin maittavan mutta täyttävän aamiaisen jälkeen lähettiin kohti keskustaa, mut pysähyttiin Warwick Avenuelle, koska metroleidi (eli se kuuluttajaääni) sanoi että sillä stopilla sijaitsee myös Little Venice. Se käsitti semmosen pikkujoen missä oli paljo jokipaatteja ja lintuja ja Rembrandt - puiston, tosi siistiä. Sit sieltä mentiin South Kensingtoniin ja Science Museumiin. Se oli aika tylsä paikka after all, jalat alkoi olla jo väsyneitä ja museo oli tukittu täyteen kersoja joiden oli pakko tökkiä näyttelyesineitä koko ajan niin että hälytyksen pauhas taukoamatta. Saakelin kakarat. Tosin museossa oli myös vuoristoratasimulaattori josta maksettiin opiskelijoina huikeat 2 puntaa! Sit sieltä mentiin hostellille, vaihettiin kamppeet ja lähettiin takas South Kensingtoniin ja kohti Royal Albert Hallia, piti vähä panikoida ko oltiin myöhässä ja sinne yläparvelle ei tietenkää mitää paikkoja ollu ni oltas haluttu olla ajoissa. Antti kuitenkin metästi meille hyvät paikat, niin että ei tarvinnu koko kolmetuntisen elokuvan ajan seistä, vaan pystyi istumaankin välillä. Sen verran voi paljastaa että kokemuksena oli aivan mahtava ja meinas märy päästä liikutuksesta monta kertaa. Sormusten ritarit pyöri valkokankaalla ja kaikki musiikki (sekä kuorolaulut ja yksinlaulut) bändi veteli livenä orkesterimontussa. Mahtavaa. Konsertin jälkeen metrot kulki vielä joten ei muuta kuin hostellille takaisin nukkumaan.

Päivä 3: Torstaina vuorossa oli Camden Town. Mukaan lähti hostellilta uus tuttavuus, Leah White niminen 19-vuotias aussityttönen joka oli yksikseen ollu Brittein saarilla jo kuukauden reppumatkaajana! Camden Town ja Camden Market oli yhtä suurta kojua, vaatteet ja kengät oli joo halpoja, mutta jos pysähyit nanosekunniksikaan hyökkäs heti jostain huonoa englantia puhuva myyjä joka tuputti "IS EET NAAAIS AND CHIIP BUY IT" herkeämättä. Enpä sitte ostanut mitään, tosin syynä oli myös se että koko markkina-alueella ei ollu yhtäkään pankkiautomaattia ja en kortilla vihtiny etes yrittää maksaa. Camdenissa käytiin teellä vegaanikahvilassa ja söinpä sitten täysin vegaanimarjamuffinsin ja olihan se hyvää. Samoin Katielta maistama vegaaniporkkanakakku, noms! Sen jälkeen jatkettiin kiertelyä vähän aikaa, etittiin Antti (jostain syystä se ei halunnu shoppailla koko reissun aikana ollenkaan vaa se karkas aina omille teilleen, luultavasti siksi että se oli kaikista kovin shoppailija meistä kaikista :D ) ja mentiin taas kiinalaiseen buffettiin. Tosin tää oli paljon parempi kuin edellinen! Ruuan jälkeen mentiin Leicester Squarelle ja yritettiin metästää halpoja musikaalilippuja. Valitettavasti kello oli jo niin paljon että joko myytiin ei-oota tai lippujen hinnat hipoi kolmea- neljääkymppiä. Joten ei päästy musikaaliin joten päätettiin mennä kattoon turistikohteita. Ekana käveltiin Trafalgar Squarelle ja kateltiin Amiraali Nelsonin patsasta. Sen jälkeen siirryttiin kattelemaan Big Beniä ja Westminster Abbeytä. Olihan ne ihan siistejä. Aukiolla Big Benin edessä oli menossa mielenosoitus Sri Lankan ja Tamil - sissien puolesta, ja Antti kunnon journalistina tietenki halus mennä sinne kattomaan että mistä on kyse. Me seurattiin, loikittiin polliisien eestä keskelle mielenosoitusta ja oltiin ainoat valkoihoiset koko joukosta. Vähän aikaa seisoskeltuamme siihen tuli sitten pari naista kyselemään että tiedetäänkö me mistä on kyse. No eihän me tietty ja sitten se nainen selitti. Osotettiin sitten mieltä jotain puolisen tuntia ennenkuin lähettiin takaisin hostellille nukkumaan.

Päivä 4: Perjantaina oli vuorossa lisää museoita! Aamulla piti herätä aikaisin, mutta ei herättykään :D Loppujen lopuksi raahauduttiin kylälle ja painuttiin National Galleryyn. Se oli täynnä hienoja maalauksia ja en nähny niistä kaikkia läheskään. Huippuhetkiä oli Michelangelon, Da Vincin, Vermeerin, Turnerin ja Gallen-Kallelan työt (kyllä! Siellä oli suomipojan yksi maalaus, ja teki mieli pitää pieni luento Gallelasta maalausta ihastelleelle italialaisryhmälle). Galleryn jälkeen suunnistettiin eväiden kanssa ennakkoon maksetulle turistibussikierrokselle joka oli täysi mahalasku, koska valittiin väärä linja joka seiso puoli tuntia autonvuokrausfirman edessä ja piipahti British Museumin pihalla. Kierroksen jälkeen painuttiin Oxford Streetille "shoppailemaan", eli käytännössä Antti shoppaili yksikseen ja me etittiin mulle kenkiä. Löydettinki yhdet ihan kivat. Sen jälkeen hostellille ja nopea vaatteiden vaihto ja lähettiin Katien kanssa tyttöjen iltaa viettämään ihan OIKIAAN ravintolaan missä oli TARJOILIJOITA! Päädyttiin erittäin kitchiin ravintolaan jossa ruoka oli kyllä hyvää mutta sitä oli ihan liikaa :D Ja sisustus oli... hämmentävä, sekoitus jouluvaloja ja roomalaisia patsaita. Kuitenkin parin päivän buffettisyömisen jälkeen se tuntui juhlalta.

Päivä 5: Lauantaina jatkettiin museolinjalla. Aamu aloitettiin kuitenki Thames-cruisilla, joka oli siisti ja nähtiin lopultakin pilvenpiirtäjiä kun ohitettiin City (ohitettiin myös THE Globe, eli uudelleen tehty teatteri, jonka alkuperäisessä versiossa William Shakespearen näytelmät sai ensiesityksensä). Risteilyn jälkeen Antti livisti jalkapallomatsia katsomaan ja me Katien kanssa jatkettiin British Museumiin. Se oli taas mahtava paikka, nähtiin mm. Kleopatran muumio ja muuta jännää. British Museumin jälkeen mentiin Portobello Marketille, jossa piti siis olla markkinat menossa mutta oltiin sen verta myöhäisiä että markkinat oli lopussa jo. Harkittiin menoa elokuvateatteriin jossa olisi ollu sohvat ja viinatarjoilu, mutta odotusaika seuraavaan leffaan ois ollu kaks tuntia niin ei jaksettu odottaa. Painuttiin siis takaisin hostellille ja yritettiin nukkua, mutta kaikki oli sen verta väsyneitä että päädyttiin kikattelemaan sängyn pohjalle ja ihmettelemään että miksi Leah vihaa auringonpaistetta ja tykkää sateesta.

Päivä 6: Sunnuntai oli aaaaurinkoinen päivä ja Katien kanssa mentiin Lontoon eläintarhaan. Antti jäi hostellille, josta se siirtyi Leahin kanssa kirkkoon ryyppäämään ja sieltä Aussien Walkabout- baariin. Eläintarha oli mahottoman siisti, nähtiin tiikereitä, leijonia, minivirtahepoja ja seeproja! Ja oli t-paitakeli! Eläintarhasta lähdettiin sitten kohti Sheperd's Bush- metroasemaa, koska Antti kertoi että Walkabout on sen aseman lähellä. Meiltä jäi huomaamatta että Lontoossa on kaksi Sheperd's Bush asemaa, ja tietenkin mentiin väärälle. Antin ohjeet oli että asemalta oikealle ja huvipuiston jälkeen vasemmalle ja siinä on baari. No, ensinnäkin Sheperd's Bush näytti ghetolta missä turistien ei paljo kannattas pyöriä, joten se hermostutti. Sen jälkeen käveltiin puoli tuntia ja ei nähty vilaustakaan huvipuistosta. Soitin sitten Antilta lisäohjeita, se vastas puhelimeen tanssilattialla ja ei tietenkään voinu sieltä siirtyä minnekään, joten se ei kuullu mitä minä sanoin. Puhelukeskustelu meni suurin piirtein näin:

"Moro, kuule pitikö teidän kävellä metroasemalta pitkäänki ennen huvipuistoa?"
"Huvipuisto? JOO metroaseman jälkeen OIKEALLE, huvipuiston jälkeen vasemmalle, Shepherds Street!"
"Joo, tiiän jo osotteen, mut PITIKÖ TEIDÄN KÄVELLÄ PITKÄÄN?"
"HUVIPUISTO! SHEPHERDS STREET!"
"Voivvv... PI-TI-KÖ TEI-DÄN KÄ-VEL-LÄ PIT-KÄÄN??"
"SHEPHERDS STREET!! HUVIPUISTO!"
"Voi saatanan saatanan perkele!"
"SHEPHERDS STREET!" ja tuut-tuut-tuut.

Puhelun jälkeen Antti laitto viestin että metroasema sijaitsi siis Central - linjalla, ja me oltiin tultu Hammersmith & City - linjan asemalle. Siinä vaiheessa siis tajuttiin että ollaan ihan väärässä paikassa. Noustiin sitten bussiin, ajettiin takaisin metroasemalle ja päätettiin että nyt ansaitaan kunnon ruokaa. Katottiin London - kirjasta (korvaamaton matkaopas muuten oli se!) ohjeet ja painuttiin Oxford Streetin lähelle intialaiseen ravintolaan syömään. Se oli mahtavaa, ruoka ja alkudrinksut (alkoholittomat tosin) maksoi 22 puntaa yhteensä! JA syötiin kolmen pöydän päässä Uri Gelleristä! Ruuan jälkeen painuttiin paljon paremmalla tuulella hostellille nukkumaan. (Ja ihan vaan mainitakseni, Antti selvis reissustaan takaisin hostellille kuuden aikaan aamulla :D )

Päivä 7: Maanantaina piti pakata laukut ja vähän jännätä että mahtuuko kaikki kamat reppuun, mutta mahtui ne! Vuorossa oli viimeinen museo, Natural History Museum, jossa oli mm. Täysikokoisen sinivalaan kopio ja teini-ikäisen T-Rexin liikkuva kopio (se oli jo pelottava!). Sen jälkeen lähettiin Soho katsastamaan, ja päätettiin syyä lounas sielä. Tietenkää Antti ja Katie ei voinu päätöstä tehdä että missä syödään niin meikäläinen (jo kyllästyneenä kävelyyn ja repun raahailuun ympäriinsä) käveli vaan lähimmän viksun näköisen ravintelin luokse ja huomasin että sielä oli -50% ruokatarjous menossa. Joten sinne siis, ja söin kyllä yhen parhaimmista pihveistä sielä ikinä! (The Slug and Lettuce oli siis paikan nimi). Nautittiin myös Katien kanssa drinksut (Cosmopolitan ja Mojito) ja oli tosi cooli olo kun niitä nautittiin Sohossa! Sen jälkeen käveltiin Leicester Squarelle jossa valmistauduttiin jo kovasti Star Trek - ensi-iltaan. Vähänkö harmitti kun sieltä joutui lähtemään bussille ennen kuin ensi-ilta alkoi toden teolla :( Eli ei nähty julkkiksia. Bussilla sitten siis takaisin Stanstedille ja koneeseen ja takaisin Prestwickiin. Ehittiin vielä junaanki ja puoli yhden aikaan oltiin takaisin Hallseilla.

Sen verran voin sanoa että metroa jäi kyllä ikävä mutta hostellia ei ollenkaan!