Ensimmäiset kiltit

Ensimmäinen päivä täällä oli kyllä erittäin vaiherikas. Saavuttuamme asuntolalle tapasimme asuntolaemännän Rosen jolla oli meille huoneet varattuna. Huoneet ovat siistejä, täällä on oma käsienpesuallas ja peili huoneessa, joten vessavuoroista aamuisin ei tule tappelua. Suihkuja sen sijaan on vaan yksi, joten suihkuvuoroista voi tulla tappelua.

Mun flatissa (eli asunnossa) asuu kaksi ranskalaista tyttöä (Geraldine joka joutui oman nimensä tavaamaan hyvin huolellisesti ja Juliet), puolalainen tyttö joka tosin tulee tänne vasta maaliskuussa sekä Paisleystä kotoisin oleva Katie. Erittäin mukavia ovat kaikki ja puheestakin ymmärtää yllättävän paljon.

Kävimme torstaina pyörähtämässä myös koululla, mutta tarvittavat ihmiset eivät olleet paikalla jotta olisimme saaneet kursseja valittua. Sen jälkeen lähdimme paarustamaan kohti Tescoa (paikallinen Citymarket). Rose sanoi että laukkaradan läpi menee jokin oikoreitti mutta ei me sitä löydetty eikä viitsitty lähteä ihmisten takapihojen läpi loikkimaan. Kierrettiin sitten melkoinen lenkki, mutta päästiin Tescolle lopulta. Matkalla nauratti puistossa olevat "No Golf"-kyltit. Kaipa se on täällä niin suosittua että yleisessä puistossa pitää erikseen mainita että ei, tämä ei ole golfkenttä.

Tescosta löytyi kaikki, mutta itku meinasi tulla ruokakasseja takaisin raahatessa. Kävelymatkalla takaisin tuli sellainen olo kuin täälä olisi ollut jo pitempäänkin, eikä vaan muutamia tunteja.

Kauppareissun jälkeen piti mennä vähäksi aikaa tirsomaan, kunnes Antti tuli kolkuttamaan ovelle ja ilmoittamaan että pojat pitää illalla bileet, lähdetäänkö me tytöt messiin. No tottakai, verkostoituminen on aloitettava heti!

Bileet tosin eivät kummoiset olleet, Katie, Antti, meikä ja Antin yksi kämppis Vincent keskustelimme lähinnä kulttuurieroista ja siitä miten sekä Skotlannissa, että Suomessa ei ole keittotaitoa. Katie myös paljasti että ei ole koskaan itse syönyt haggista, ja minä paljastin että en ole koskaan syönyt mämmiä.

Sitten Katie lähti katsomaan dvd:ltä Sopranosia, joku koulutyö kuulemma (Drama development, niiden täytyy katsoa televisiosarjoja ja pohdiskella miten niissä viedään juonta eteenpäin). Me muut lähdettiin kävellen keskustaan, pahamaineisen puiston läpi. Tosin Vincent lupasi ritarillisesti uhrautua hyökkääjien kynsiin jos hyökkäystä nyt tapahtuisi. Eipä sielä sinä päivänä ketään ollut mutta olihan se pikkasen pelottava paikka pimeällä.

Keskustassa yritimme ensiksi Ayrin vanhimpaan pubiin menoa, mutta sielä oli yksityistilaisuus (veikkaisin että jonkun häät). Ehdimme kuitenkin nähdä pätkän säkkipillin soittoa ja kilteissä tanssimista. Sen jälkeen vaihdoimme paikkaa keskustan halvimpaan pubiin (punnan kaljat ja joitain drinksejäkin oli punnalla), mutta se oli aika hämärä mesta. Musiikki oli niin kovalla että kaiuttimet särkivät, ja musiikkivalikoima vaihteli kasaribiiseistä (huom, biiseistä, ei mistään hiteistä) uusimpiin hittibiiseihin. Seinällä telkkarissa pyöri kasarirock-musavideot.

Sieltä vaihdoimmekin paikkaa toiseen pubiin (jonka senkään nimeä en muista :D ) jossa oli open mic- ilta. Vähän aikaa jaksettiin sielä istua (opetettiin Vincentille suomalaisia kirosanoja ja se yritti meille opettaa ranskalaisia mutta tultiin kaikki siihen tulokseen että suomalaiset ovat parempia), ja sitten meikä lähti taksilla takaisin kämpille ja pojat jatkoivat yökerhoon.