Trip to Glasgow!

Eilen oli jännä päivä, paistoi aurinko! Aamulla pitikin kipitellä ympäri puistoa ja napsia kuvia. Sen jälkeen tulin kämpille vähäks aikaa pyörittelemään peukaloita ja miettimään että hetkonen, tälle päivälle ei ookkaa mitää äksöniä vielä suunniteltu. No ei hätiä mitiä, kohta G ja J tuli sanomaan että he ovat menossa illalla Glasgowhun, ja ilmeisesti jo siinä vaiheessa kysyivät että tuunko messiin. Meillä on vielä välillä pieni kielimuurin poikanen mutta huitomalla ja selittelemällä menee viesti perille.

Menin sitte Antilta kysymään et onko niillä mitä suunnitelmia ja se vahvisti et seki on lähössä Vincentin kans Glasgowhun, joten sinne siis sitte illalla.

Junamatka kesti n. puoli tuntia ja makso ees taas n. 8 puntaa. Glasgow oli nätti, keskusta aika tavalla Prahan näkönen. Vanhoja rakennuksia mut ei ne hullun korkeita ollu joten vieläkin on pilvenpiirtäjät näkemättä. Glasgowssa oli myös maailman suloisin metro, suoraan viiskytluvulta kolme semmosta pyöreää sämpylää peräkkäin puna-kermanvärisessä retrovärityksessä (tai siis, tuskin retro vaan ihan alkuperäinen).

Metron jälkeen piti vähän aikaa seikkailla, Vincentillä kun ei ollut hajuakaan mihin päin piti mennä. Muutaman opastuskyselyn jälkeen päästiin oikealle kadulle ja sitte loppujen lopuksi oikeaan paikkaan.

Siellä oli siis ilmeisesti jonkinsortin musiikkikoulu, missä eri huoneissa (studioissa) soitti eri bändit, yks huone oli akustinen ja toinen ei-akustinen. Sit kolmannessa huoneessa oli taidenäyttely ja jazz-bändi soitti hissimusiikkia. Ja ai niin, siinä huoneessa oli myös pieni kioskiluukku mistä myytiin viinaa, MUT paikalle sai tulla myös omien viinojensa kanssa. Oli hämmentävä tilanne kun istuit akustisen huoneen sohvalla (kyllä, sielä oli sohvat) ja kuuntelit helkkarin hyvää livemusiikkia ja ovesta lappaa sakkia täysien Tesco-kassien kans ja kasaa viinojaan pöydälle.

Bändit oli kyllä tosihyviä, taideteokset ei mitää älyttömän hyviä. Viimesen akustisen session jälkeen juosten metrolle ja sieltä juosten junaan, ehdittiin just viimeseen Ayrin junaan. Junassa oli muitaki täältä asuntolalta, lähinnä kännisiä teinejä jotka oli hyvin hämmästyneitä siitä et Antti on suomalainen.

Nyt kun meitä oli viis, niin uskalsimme kävellä puiston läpi takaisin kämpille, ja ei taaskaan mitään sattunu. Ei sielä itse asiassa ollut etes niitä lihavia oravia, joita aamulla näin.


Tänään opettelin (Geraldinen opastuksella) käyttämään telkkaria. Meillä näkyy jotain yli neljäkymmentä kanavaa, ja digiboksiin saa englanninkielisen tekstityksen jos on liian monimutkaista mongerrusta. Perjantai-ilta meni muuten Sinkkuelämäätä katsellessa, se tosin oli dubattu ranskaksi :D (Ranskaa vääntävä Carrie oli... hauska).